Moskejat Ruotsissa

Tietooni on tullut että Suomessa ei ole yhtä ainoata oikeata Moskejaa? En puhu nyt kellari ym. tiloista vaan ihan oikeista Moskejoista. Ajattelin laittaa alas kuvia Ruotsin eri Moskejoista innoittamaan Suomen sisaruksia hankkimaan edes yhden kunnon Moskejan Suomeen. :)

Näitä voi olla enemmänki, en tiedä. Ja nämä ovat siis vain ne oikeat Moskejat. Sitten on olemassa myös kellari ym. tiloja pitkin Ruotsia.

Fittjan Moskejaan on tulossa rukouskutsu kerran viikossa. Skärholmenin Moskeja tietojeni mukaan valmistuu 2013 mutta en usko että sitä on alettu vielä rakentamaan. Näistä Moskejoista olen käynyt vain Tukholman isossa Moskejassa. Uppsalan Moskejan näin omin silmin vähän matkan päästä mutta en kerennyt käydä sisällä valitettavasti.

Tukholma

Tukholman iso Moskeja

Moskeja Fittja, Tukholma.

Skärholmenin Moskeja, valmis 2013.

Uppsala

Malmö

Göteborg

Örebro

Liitteet:
Tukholman: http://www.islamutbildning.se/Sidor/BILDMATERIAL/Bildmaterial-Bilder_moskeer_Sverige.html
Fittja: Facebookista otettu kuva.
Skärholmen:  http://www.skarholmensmoske.se/
Uppsala: http://hittamoske.se/uppsala-moske/
Malmö: http://hittamoske.se/islamic-center-i-malmo/
Göteborg: http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=3993&artikel=4859269
Örebro: http://na.se/nyheter/orebro/1.1694662-se-hela-dolda-inspelningen-fran-orebro-moske

Joulu

Se on sitten joulupäivä ja sen kyllä huomasin kun lähdin 16.00 aikaan salille ja tulin 18.00 aikaan kotiin. Kauppakeskus oli kiinni, autotiellä meni vain muutama autoa ja kaduilla kulki vain muutama ihminen. Hyvin harvinaista tiistai-iltapäiväksi. Mutta me tiedämme mistä se johtui.

Tunnelma ei ollut sama vielä muutama päivä sitten. Sunnuntai-iltapäivällä kun kävin kaupassa, oli kauppakeskus täynnä ihmisiä hyvin kiireisen näköisinä. Se taas oli hyvin harvinaista, sillä silloin kaupoissa on yleensä vähemmän ihmisiä.

Joulun vietto on muuttunut siitä mitä se ennen oli. Siitä on tullut materialistinen juhla. Katsoin eilen pienen uutispätkän missä kerrottiin siitä kuin moni joululahja päättyy kiertoon. Ensin jokin tuttu on nähnyt kovasti vaivaa juoksemalla kaupoissa ja laittamalla rahaa sinun lahjaasi ja sitten myyt sen eteenpäin koska et ollut tyytyväinen.

Aikanaan oltiin tyytyväisiä pienistäkin lahjoista. Itse asiassa varsinainen joululahja perinne tuli vasta 1800-luvulla. Sitä ennen oli vietetty kyllä joulua mutta lahjoja ei oltu aikaisemmin annettu. Jos mennään vielä enemmän taaksepäin niin voidaan kysyä, mistä joulu alkoi? Milloin sitä alettiin viettää?

Joulu oli alun perin toisenlainen juhla. Sitä juhlittiin aikanaan auringon juhlana. Talvipäivän seisauksen jälkeen päivät alkoivat pitenee ja tuli enemmän valoisaa ja lämpimämpää. Tätä haluttiin juhlia. Myöhemmin, kristinuskon leviämisen myötä tämä juhla otettiin kristinuskoon mukaan ja alettiin viettää Jeesuksen syntymäpäivänä.

Mutta onko Jeesus syntynyt silloin? Raamatussa on Luukkaan evankeliumissa mainittu että kun Jeesus syntyi niin lampaat olivat paimenella. Talvella ei lampaat ole ulkona joten kyse ei voi olla joulukuusta. Myös Koraanissa on mainittu Jeesuksen syntymästä että Maria otti palmusta hedelmän ja tämä ei siis ole mahdollista talvella.

Raamatussa ei mainita sanallakaan joulusta. Tämän takia Jehovan todistajat eivät vietä joulua. En jaksa nähdä sen enempää vaivaa laittaa todisteita yllä mainituista asioista mutta googlettamalla löytyy mm. Wikipediasta.

Kun minusta tuli muslimi, sanoin yhdelle kaverille että en ikinä lopeta joulun viettoa. Ensimmäisen joulun muslimina vielä vietin mutta en seuraavaa. Olin ajatellut että en vietä joulua enää kristillisenä juhlana vaan perinteen vuoksi, mutta kun sain tietää joulun alkuperän, niin luovuin siitä juhlasta.

Tämä on ollut pojalleni kova pala koska kaverit koulussa viettää joulua mutta olen kertonut myös hänelle joulun historiasta ja hän tietää miksi kristityt viettää joulua koska siitä on koulussa puhuttu. Hän tietää mitä me uskomme Jeesuksesta ja hän tietää että me vietämme Eidiä. Kun hän saa Eid lahjoja, hänen kaverit ei saa Eid lahjoja.

En ymmärrä muslimeita jotka viettämät lastensa kanssa joulua vaan sen takia etteivät lapset tunne oloaan syrjäytyneeksi. Heille on vaan kerrottava että meillä on omat juhlamme ja muilla on heidän juhlansa, eivät ne muutkaan vietä meidän juhlia eikä meidän tarvitse emmekä saa viettää heidän juhlia.

Silti mielestäni liiallisuuksiin ei pidä mennä kieltämällä Lucia ym. juhlat kouluista vaikka uskommekin että ovat juhlia joista Jumala ei tykkää. Voimme vaan sanoa että me emme osallistu niihin.

Katsoin muuten yhden hyvän videopätkän missä mainittiin että ei muslimimaissa kristitytkään rukoile 5 kertaa päivässä eivätkä paastoa kun on Ramadan. Toki kaupat ovat päiväsaikaa kiinni ja heidän pitää ostaa paljon ruokaa illalla jotta heillä on syötävää seuraavan päivän aikana kun muslimit paastoaa. Sen voi verrata minun eiliseen kokemukseen jolloin kauppakeskus oli kiinni vaikka halusin käydä ostoksilla. Tänään se aukeaa 11.00 ja kello on nytten 9.20 joten odottelen pari tuntia ennen kun voin mennä kauppaan.

Kuva: google, Brudhäll

Kannattiko juosta?

Tässä eräs aamu tapahtui sanoisinko surkuhupaisa tapahtuma kun olin matkalla koululle. Ajattelin kertoa siitä jotta ihmiset ehkä alkaisi miettiä vähän.

Saatoin pojan bussille ja lähdin kävelemään metrolle. Meidän metroaseman nimi on Skärholmen ja jos vähän kuvailen miltä asema näyttää niin ensin mennään porteista läpi. Niistä ei siis pääse läpi jos ei näytä lippua lukijaan. Sitten otetaan hissi tai portaat alas ja kävellään jonkin verran eteenpäin ennen kun tullaan laiturille.

Minulla ei ollut kiire joten otin rauhallisesti. Kävelin hyvin hitaasti sillä pätkällä mikä on ennen laiturille tuloa. Näin metron tulevan mutta ajattelin että antaa sen mennä, sieltä tulee toinen perässä. Yhtäkkiä kaks ihmistä juoksee ohi minun vasemmalta puolelta koska heidän oli pakko keritä siihen metroon. Ja he kerkesivätkin ja metro meni minun naaman edestä, aivan niin kun oli tarkoitus.

Mutta seuraava metro tuli 3 minuutin kuluttua. Ajattelin huvittuneena mielessäni että mikä pakko oli juosta siihen asemalla olevaan metroon kun ei heidän olisi tarvinnut odottaa kuin 3 minuuttia seuraavaa metroa.

Kolme minuuttia oli kulunut ja seuraava metro tuli. Pääsin istumaan ja matka alkoi. Seuraava asema oli Sätra. Olin ensin ajatuksissani mutta sitten havahduin siihen että liikumme hyvin hiljaa eteenpäin ja lopulta pysähdyimme tunneliin, Skärholmenin ja Sätran välille.

Kuljettaja kuuluttaa ”joo huomenta hyvät naiset ja herrat. Nyt on niin että edellä oleva metro on asemalla ovivian takia ja joudumme odottamaan kunnes vika korjataan. Henkilökunta on paikalla ja ilmoitan kun tiedän asiasta enemmän.”

Jonkin aikaa seistyämme lähdemme taas liikkeelle ja kun pääsemme Sätraan, huomaan että laituri on täynnä ihmisiä. Silloin tajusin että eivät saaneet sitä ovea korjattua ja näin ollen joutuivat pyytämään matkustajia poistumaan metrosta ja odottamaan seuraavaa metroa. Se metro meni todennäköisesti varikolle korjattavaksi.

Ovet aukesivat ja ihmiset ryntäsivät sisään. Onnekkaimmat pääsivät istumaan ja loput joutuivat seisomaan kuin sillipurkissa. Nämä kaksi jotka juoksivat minun ohi Skärholmenissa koska heidän oli pakko keritä siihen metroon mikä oli asemalla, oli myös näiden ihmisten joukossa jotka tulivat Sätrasta kyytiin. En tiedä olivatko he niiden onnekkaiden joukossa jotka pääsivät istumaan vai ei mutta sen opetuksen saivat että juoksivat turhaan. Joutuivat silti ottamaan sen seuraavan metron, vaikkakin seuraavalla asemalla.

Se metro oli itse asiassa niin täynnä että kun päästiin seuraaville asemille, niin kuljettaja joutui kuuluttamaan että sieltä tulee toinen metro meidän takana ja myös sen metron takana jne. Ihmiset meinasivat väkisin änkeä itsensä sillipurkkiin. Yhdellä asemalla yksi nainen oli viisas kun päätti hypätä metrosta pois ja odottaa seuraavaa mutta sitten taas joku toinen päätti käyttää tilaisuuden hyväksi ja hypätä sen naisen paikalle. Hän siis mieluimmin seisoi siellä sillipurkissa kun että olisi odottanut seuraavaa metroa mikä tuli aivan meidän takana ja silloin olisi ehkä jopa päässyt istumaan.

Itse olin jo istumassa ja sen takia jäin siihen metroon, mutta jos olisin seissyt siellä sillipurkissa, niin olisin ehkä tehnyt niin kun se nainen ja jäänyt odottaa seuraavaa metroa. Minulla on monesti tapana odottaa seuraavaa metroa jos näen, että se asemalla oleva on kuin sillipurkki ja seuraava tulee korkeintaan 5 minuutin päästä. Jos on 10 minuutin liikenne, niin silloin saattaisin toimia toisin tai sitten en.

Mietin että mitä näillä kahdella oli mielessä kun heidän oli pakko keritä juuri siihen metroon. Ymmärrän että joskus voi oikeasti olla kiire mutta hei, seuraava tuli 3 minuutin kuluttua. Ehkä he eivät olleet siitä tietoisia vaan ajattelivat että aamulla ruuhka-aikaan on myös 10 minuutin liikenne. Mutta ehkä tämä oli hyvä opetus heille. Ehkä he tietävät nyt että ruuhka-aikaan ei ole tarvetta juosta, koska seuraava tulee korkeintaan 5 minuutin kuluttua, mikäli on aikataulussa.

Laitoin tämän kokemuksen tänne blogiin samalla toivoen että lukijat myös miettisivät miten käyttäytyä liikenteessä. Monesti haukutaan jos juna on myöhässä eikä ajatella syyn olevan se että joku juoksee viimetingassa luullen että se on päivän viimeinen juna ja kuljettaja kiltisti odottaa näitä matti myöhäisiä. Sitten jos kuljettaja päättääkin sulkea ovet ja lähtee ajamaan jotta pysyisi aikataulussa niin sitten nämä laiturille jäävät alkavat kiroamaan ja jopa potkimaan jo liikkeellä olevaa junaa. Tekee kuljettaja sitten miten tahansa niin aina on joku jonka mielestä on saanut huonoa palvelua. Mutta hei, parempi että on pari pettynyttä kuin että muut pettyisivät myöhässä olevan junan takia. Sen takia oikein nautin kun näen että ovet menee kiinni jonkun naaman edestä eikä häntä päästetä kyytiin. J

Kuva: gröna bloggar

Esimerkki Asperger henkilön arjesta.

On kohta joulukuu mutta vielä se syksyltä näyttää. Vettä sataa ja maassa on kuraista. Kura on osittain rakennustyömiesten aiheuttama. Astun sisään ovesta, otan kuraiset kengät jalasta ja laitan ne sanomalehden päälle. Sain äidiltä tietää että sanomalehti imee kosteutta jonka jälkeen olen ottanut kyseessä olevan tavan käyttöön.

Kengistä tuli silti kuraa lattialle ja se lattia oli jo ennestäänkin likainen. Mielessä on tuhat asiaa mitä pitäisi tehdä ja en oikein tiedä mistä aloittaa. Sen tiesin että on rukouksen aika. Laitoin takkini ja muut päällysvaatteet naulakkoon ja sukat patterille kuivumaan. Otin harjan ja rikkalapion ja harjasin suurimmat sotkut pois eteisen lattialta. Samalla huomaan että jalkapohjani ovat hyvin likaiset.

Menen vessaan ja huomaan likaisen lattian. Mieleeni tulee heti että ai hitsi tämä vessakin pitäisi pestä. Pitäisi myös käydä suihkussa, koskakohan kävin viimeksi. Olo on likainen mutta on vähän arka olo. Suihkusta tulee yhä vettä ”sylkemällä” ja aristelen sitä. Kaiken lisäksi huomasin että kylmävesiputki hikoilee tai vuotaa ylhäältä. Putki on ruosteinen ja vähän pelottaa että on kyseessä putkivahinko. Pitäisi isännöitsijälle soittaa mutta ne ovat taas näitä asioita joita vaan vitkutan. Haluan myös käydä suihkussa päiväsaikaan, ei sitä tiedä vaikka sähköt menisi ja sitten en näe mitään.

Laskut sain onneksi maksettua ennen ulos menoa. Nyt pitäisi syödä mutta kohta on seuraavan rukouksen aika. Suoritan ensin sen. Ruokana on se perinteinen makaroni tai muusi falafel pullien kera. Lisukkeeksi tulee vain ketsuppi, ei kastiketta eikä salaattia.

Kävelen ympäri asuntoa ja näen likaiset lattiat ja pölyiset hyllyt. Hyllyillä tavarat voisi olla nätimmin. Olohuoneen lattialla on verhotanko verhoineen. Otin ne pois kun tulivat laittamaan venttiilejä. Voisin pestä verhot ensikerralla nyt kun ne kerta on otettu alas. Ei sitäkään tiedä miten pölyisiä ne ovat.

Huomenna on tarkoitus tehdä suursiivous kello 9.00 alkaen mutta en tiedä mitä siitä tulee. Voisin laittaa radion päälle niin ehkä piristyn. Milloinkohan sinne suihkuun menisi. Aurinko laskee jo 15.10 ja sen jälkeen en halua mennä suihkuun. Aristaa mennä jo sitä ennen koska pelkään että se menee rikki. Minulle saa nauraa, on minulle ennenkin naurettu mutta tällaista tämä on kun on arka ja pelokas. Ajatelkaa että on ihmisiä jotka eivät uskalla mennä ulos koska pelkäävät ihmisiä. Jos voi ihmisiä pelätä niin miksi ei sitten jotain muuta myös?

 ---

13.25. Rukous suoritettu mutta ajatukset oli täysin muualla mitä itse rukouksessa. Olen varaamassa risteilyä mutta muutama asia on epäselvää ja ne pyörivät myös päässä. Aina minulla pyörii ajatukset päässä.

Nyt on ruoka tulossa. Tein valmismuusia joka jäi vähän veteläksi ja nyt on falafel pullat mikrossa. Meillä on jäänyt myös vähän makaronia ja lämmitän ne samaan muiden kanssa. Se on se meidän perinteinen ruoka.

---

13.57. Ruoka on syöty. Mitäs nyt? Vilkaisen seinällä olevaan tauluuni ja huomaan että olen tehnyt kaiken mitä olen tälle päivälle suunnitellut paitsi tiskaamisen mutta sen hoidan yleensä illalla iltapalan jälkeen.

Hmm jaa, mikä estäisi minua aloittaa siivousta jo tänään? Siis aloittaa, ei tarvitse tehdä loppuun asti. Jotain pientä vaan ettei kaikki jäisi huomiselle. Voisin laittaa ne verhot jo nyt pyykkikoriin ja voisin pyyhkiä pölyjä jo nyt. Sängytkin ovat petaamatta, miksi en siis petaisi niitä myös.

 Moni ”normaali” ihminen ei ajattele vaan toimii. He kun näkee että jotain on tehtävä niin he myöskin tekevät. He eivät edes kerkeä miettimään tekevätkö vai ei kun ovat jo menossa. Minä taas mietin että teenkö nyt vai myöhemmin. Sängyt on petaamatta mutta kello on jo kaksi joten kannattaako minun enää pedata kun menen kumminkin jo muutaman tunnin päästä nukkumaan.

Taulussani lukee että huomenna 9.00 on aloitettava suursiivous, niin silloin aivot sanovat että se suursiivous on tehtävä vasta huomenna vaikka minulla olisi aikaa myös siivota jo tänään.  Mutta on hyvin mahdollista että en saa siivottua huomennakaan. En tiedä kyllä miksi. Ehkä herään vasta 9.00 jälkeen vaikka kello on soimassa ja puff niin ovat rutiinit mennyt sekaisin ja minä en voi aloittaa siivoamista.

Tuli muuten myös uusi ilmaislehti. Pitäisiköhän lukaista sekin läpi ensin? Nyt se on lukaistu, mitäs sitten.  Ei ole tarkkoja rutiineja niin en tiedä mitä tehdä seuraavaksi. On niin hiljaista joten laitan radion päälle.

--

18.14 Muutama tunti on vierähtänyt ja verhot lojuu yhä lattialla mutta olen silti saanut jotain aikaiseksi. Varasin Helsingin risteilyn perjantaille ja kävin kovaa keskustelua Facebookissa koskien millainen vaatetus miehillä on oltava islamin mukaan.

Päivän rukoukset on suoritettu ja eipä tässä ole enää muuta kun se tiskaaminen. Nukkumaan en toki ihan vielä mene. Niin saisinko ne verhot sinne pyykkikoriin tämän päivän aikana? Sängyt ovat muuten yhä petaamatta mutta en petaa niitä enää koska on jo ilta. Ja pölyt on myös pyyhkimättä.

Vähän jännittää miten se siivoaminen huomenna lähtee sujuu jos kerta 9.00 on aloitettava. Se on herättävä tarpeeksi ajoissa jotta kerkeän hoitaa kaikki aamurutiinit ennen ”työpäivää” eli varsinaista siivoamista. Ehkä jos jätän kirjautumasta sisään Facebookiin päiväsaikaan, niin voisin saada parempaa tulosta aikaiseksi.

Vieläköhän sitä jotain raaputtaisi tähän vai annanko olla ja menen tekemään jotain hyödyllisempää. Ottaisin vaikka ne verhot…

Ne verhot!

Hengissä ollaan viellä.

En ole aikoihin kirjoitellut tänne. Olen aloittanut kirjoituskurssin toiveena että joskus vielä voisin kirjan kirjoittaa tai miksi ei useamman. Aloitan myös puolen vuoden opiskelun joulukuun alussa. Tässä on nyt kaikkea hässäkkää ja muuta mietittävää enkä ole edes muistanut tätä blogia.

Kirjoittelen taas kun siltä tuntuu tai tulee jokin aihe mieleen.

Riippulukko

Eräs päivä kävellessäni meidän kauppakeskuksessa katselin kultaliikkeitä. En mennyt sisälle mutta kattelin ulkopuolelta. Ikkunoissa ja ovissa oli erilaisia ilmoituksia. Kuvia ei saanut ottaa eikä kypärä ja pipo päässä saanut mennä sisälle. En kumminkaan usko että huivia on otettava pois. Joissakin liikkeissä pitää koputtaa oveen ja odottaa että päästetään sisään. Tottakai kameravalvonta löytyy ympäri vuorokauden.

Sitten kun kultaliike on kiinni niin niitä yleensä ympäröivät valtavat kalterit. Kassa systeemit on tehty niin että varkaat eivät pääse rahoihin käsiksi. Tällaisia käsityksiä olen saanut kun olen kylttejä lukenut.

Mutta onhan se ymmärrettävää että liikkeiden omistajat haluavat satsata kunnon turvatoimiin. Onhan se huomattu että kultaliikkeet ovat varkaiden mieliksi joten kannattaa se satsata vaikka se maksaakin.

Eikö kumminkin olisi hienoa jos liikkeiden omistajat voisivat kaiken tämän sijaan käyttää vain yhtä riippulukkoa? Miten hienoa se olisi jos omistajat voisivat luottaa siihen että varkaat pysyvät poissa vaikka heidän liike olisi lukittu vain yhdellä riippulukolla. Toiveajattelua? Ehkä Suomessa tai Ruotsissa mutta ei Saudeissa.

Täällä Ruotsissa on yksi islamiin kääntynyt mies joka on opiskellut seitsemän vuotta islamia Saudi-Arabiassa, Medinan yliopistolla. Kävin aikanaan hänen luennoilla ja muistan hänen kertoneen kuin Saudeissa kultaliikkeet oli lukittu vain riippulukolla.

Syy siihen miksi siellä ei pelätä varkauksia niin kuin täällä on sharia laki. Varkailta katkaistaan käsi. Kuulostaa hurjalta ja sitä se onkin mutta kuka tahtoo menettää kätensä? Ei kukaan joten miksi siis varastaa jos tietää että voi menettää siitä kätensä?

Ja tietenkin voihan sitä ottaa riskin ja elää toivossa että ne neljä todistajaa ei löydy mitä oikeasti vaaditaan jotta voi jotakuta syyttää varkaudesta mutta vaikka jääkin kiinni niin ei sitä kättä saa mennä noin vain katkaisemaan.

Tottakai pitää olla kuulustelut ja jos tekijä katuu tekojaan, niin silloin sitä kättä ei saa katkaista. Eli riittää että sanoo katuvansa, niin hänet on päästettävä menemään. Vaikka hän sanoisikin sen vain säästääkseen kätensä ja kuulusteltavat sitä epäilevät niin silti hänen kättä ei saa katkaista.

Jos nyt ajatellaan että tämä varas on ottanut riskin ja mennyt katkaisemaan riippulukon pihdeillä ja varastanut kultaliikkeestä. Hän elää toivossa että ei jää kiinni ja neljää todistajaa ei löydy mutta näin kumminkin tapahtuu. Hänet otetaan kuulusteluun. Hän ei sisimmässään kadu tekojaan mutta hän tietää että jos hän sanoo katuvansa niin hän säästää kätensä. Hän sanoo katuvansa ja hänen käsi säästyy ja hänet päästetään menemään. Olo on helpottunut mutta ehkä hän oppi tästä jotain? Käsi säästyi mutta jos hän tekee saman tempun uudestaan, kädelle voi käydä toisin.

Sama sääntö koskee jos vaikka tekee aviorikoksen. Länsimaalainen media levittää sanaa ihmisten ja varsinkin naisten ruoskimisista ja kivityksistä mutta sen enempää eivät kerro. He eivät kerro että on oltava neljä todistajaa sille että aviorikos on tehty ja käsittääkseni kivitystä ja ruoskimista ei saa tapahtua jos rikoksen tekijät katuu tekojaan. Ja säännöt koskee myös miestä, ei pelkästään naista, niin kun media joskus väittää. Jos saan tietää että näin ei ole niin tulen korjaamaan virheet.

Kävin muuten etsimässä Googlen kautta tietoa Suomen rangaistuksista ja löysin tällaisen linkin:

http://www.optula.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline;%20filename=m51ikkpwne.pdf&SSURIsscontext=Satellite%20Server&blobwhere=1273672002537&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf

Siellä luki mm. ” Törkeästä varkaudesta määrättiin ehdotonta vankeutta 62 prosenttia (40 %

vuonna 2000). Yksittäisrikoksen keskirangaistus on 6–7 kuukautta. Kaikki

tapaukset mukaan lukevan päärikosperusteisen tilaston keskirangaistukset ovat

noin 1–4 kuukautta korkeammat. Varkausrikosten rangaistustaso on selvästi

noussut vuodesta 2000 (ks. Rikollisuustilanne 2000, 220–221).”

Eli käsitykseni mukaan korkeintaan vähän vajaa vuoden? Eli varas Suomessa voisi ehkä ajatella että kyllä minä sen vuoden kestän vaikka kiinni jäisinkin. Saisinhan minä siellä ilmaista ruokaa ym. palvelua. Itse en ole vankilassa ollut Luojan kiitos mutta olen saanut tämän käsityksen kun olen muita kuunnellut. Joku kuulemma oli tehnyt rikoksen uudestaan ja uudestaan jotta pääsisi sisälle lämpimään ja saisi ilmaista ruokaa. Hän meinaan asui kadulla eikä ollut varaa ostaa ruokaa.

Tässä muuten yks asiaan liittyvä mainos: http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=4929#media

  

Kuvassa riippulukko jota käytän salilla vaatekaapissa. Voisin yhtä hyvin käyttää myös Saudeissa kultaliikkeen ovessa.

Opetus ja oppiminen.

Osasin itse jo lukea ennen kun aloitin 1 luokan ja muistan kun olin itse kolmannella ja siskoni ensimmäisellä luokalla ja kysyin äidiltä että milloin siskoni oppii lukemaan. Hän sanoi tyynen rauhallisesti että kyllä se jo ennen joululomaa osaa lukea. Tämä oli itsestään selvää ja näin siinä myös kävi.

Siskoni pärjäsi hyvin koulussa mutta itselläni oli vaikeuksia toimintarajoitteiden takia joista ei silloin vielä tiedetty. Selvisin kyllä ilman että jäin luokalle mutta arvosanat ei ollut kehuttavia. Olen miettinyt että olisinko pärjännyt paremmin jos olisin käynyt koulut Ruotsissa?

Nyt ehkä ihmettelette että miksi olisin saattanut pärjätä täällä ja tässä tulee vastaus. Muistan kun sain tietää että täällä ei vaadita lukutaitoa kun vasta kolmannella luokalla. Täällä annetaan lapselle enemmän tilaa edetä sen mukaan mihin itse pystyy kun Suomessa taas vedetään tiukka linja ja kelkasta ei pidä tippua.

Olisinko pärjännyt koulussa paremmin jos olisin saanut edetä enempi omaa tahtia? Mitä jos minulta ei oltais vaadittu että kertotaulu pitää osata tietyssä ajassa? Tai että se olisi ollut hyväksyttävää että minulla kestää kauemmin tajuta mitä tarkoittaa adjektiivi, substantiivi ja verbi?

Kun Suomessa en vielä ollut oppinut yhtä asiaa niin opettaja meni jo seuraavaan, kun taas Ruotsissa olisin saanut jatkaa sen yhden asian kanssa eikä minun olisi tarvinnut opetella sitä seuraavaa asiaa vielä silloin. Kuulostaa hyvältä mutta olisinko oppinut yhtä paljon mitä muut oppivat? Muut jotka kävivät samassa ajassa läpi enemmän mitä minä koska he oppivat enemmän?

Kuulin että täällä ei haluta painostaa lapsia oppimaan tietyssä ajassa koska silloin on olemassa riski että lapsi menee lukkoon eikä ikinä opi. Onko minulle käynyt näin? Se on huomattu että Suomessa lapset oppivat kyllä lukemaan vaikka heitä ”painostetaan” mutta kyse ehkä on niistä ”normaaleista” lapsista eikä meistä jotka ei pysy mukana kelkassa.

Nyt kun asiaa hieman tiedustelin tuttupiiriltä niin huomasin monen ihmetelleen tätä väitettä, että vasta kolmannella luokalla vaaditaan lukutaito. Monelta tuli kommentti että hän on oppinut lukemaan jo ensimmäisellä luokalla. Mutta ehkä ne olivat niitä aikoja kun he olivat lapsia ja nyt ovat ajat muuttuneet.

Varmasti myös opettajankoulutus ratkaisee ja se että Ruotsissa on enemmän maahanmuuttaja taustaisia lapsia. Suomessa opettajan työ on arvostettu kun taas Ruotsissa ei kiinnostusta tahdo löytyä.

Syynä voi olla ei pelkästään koulutuksen pituus vaan myös koulutuksen taso. Suomessa opettajat saavat oppilaat hiljaiseksi kun taas Ruotsissa eivät siihen pysty. Tämä on yleistystä mutta tällaisen käsityksen olen saanut. Uteliaisuuteni on herännyt ja haluan selvitellä asiaa tarkemmin.

Mutta miten saataisiin Ruotsiin sitten yhtä tasokas opettajankoulutus kuin Suomessa ja miten saataisiin lapset Ruotsissa oppimaan paremmin ja kunnioittamaan opettajia paremmin? Sehän on selvää että opettajien pitää olla koulutettuja ja heiltä on löydyttävä auktoriteettia jotta oppilaat olisi hiljaa, mutta entä se vaatimus? Olisiko parempi antaa lasten edetä omaa tahtia vai pitää tiukka linja?

Poikani käy suomenkielistä koulua ja siellä toimitaan enempi Suomen koulumallin mukaan, tietenkin Ruotsin opetusohjelmaa noudattaen. Siellä opetetaan hyvät tavat kuten sanoa kiitos, ole hyvä, anteeksi ja siellä otetaan puhutteluun jos on aihetta. Opettajalta tulee hyssss heti jos joku avaa suunsa ilman lupaa.

En ole käynyt muissa kouluissa seuraamassa oppitunteja mutta olen saanut käsityksen että ruotsalaisissa kouluissa ei ole niin. Moni on pettymyksen jälkeen vaihtanut lapsensa toiseen kouluun. Olen kuullut että luokka on ollut rauhaton eikä opettaja ole saanut oppilaita hiljentymään ja olen kuullut opettajista joiden mielestä lasten on osattava laskee 18+34 tyylisiä laskuja sormilla eikä heille olla opetettu kymmenjärjestelmää. Eli siis ykköset, kymmenet, sadat, tuhannet jne. Ja kuulemma opettaja on koulutettu.

Tosiaan sekään ei ole niin itsestään selvää että opettajat on koulutettuja. Itse aloitin opettajankoulutuksen jonka jätin parin kuukauden päästä kesken rahaongelmien takia mutta siellä oli kaks nelikymppistä naista jotka oli työskennellyt jo monta vuotta opettajana ilman koulutusta. Nyt he sitten saivat aikaiseksi hankkia myös koulutuksen. Suomessa tämä ei olisi mahdollista. Suomessa on myös pääsykokeet mitä täällä taas ei vaadita.

On pakko myöntää että nämä koulut mistä olen kuullut vain huonoa, sattuu olemaan kouluja missä on sanoisinko vain maahanmuuttaja taustaisia lapsia. Mutta mielestäni sillä, onko lapsi maahanmuuttaja taustainen vai ei, ei pitäisi olla mitään tekemistä sillä saako opettaja hänet hiljaiseksi vai ei. Ymmärrän jos on vaikeuksia oppia koska ehkä kielen kanssa on ongelmia tai he eivät saa kotona apuja läksyjen kanssa koska vanhemmat eivät osaa ruotsia mutta opettajan kunnioitus pitäisi silti löytyä. Enhän minäkään pärjännyt koulussa mutta olin silti hiljaa tunnilla, omissa ajatuksissani.

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa lisää ja ehkä kirjoitankin kunhan saan tietää enemmän mutta tähän on hyvä lopettaa tältä erää.

Kuva: http://opoposio.blogspot.se/2012/08/opo1-pe-3182012-klo10-11.html 24.10.2012

Ympäristöystävällisyys ja haitat.

Ajattelin vertailla kahden eri maan tapaa hoitaa ympäristöön liittyviä asioita.

Otan ensin vertailuun asuinmaani Ruotsin. Mitä tehdään kun suklaalevy on syöty? Se päällinen heitetään roskiin. Mitä tehdään papereille joita ei enää tarvita? Ne heitetään myös pois mutta ei roskiin vaan paperinkeräykseen. Myös maitopurkit ja patterit lajitellaan erikseen, samoin lasipurkit ym.

Tietenkään kaikki ei näistä tavoista välitä tai jotkut tekevät parhaansa mutta eivät täysin onnistu mutta tarkoitus tässä maassa on että jätteet lajitellaan niin hyvin kuin mahdollista. Jopa muuttolaatikoille on olemassa erillinen kierrätyspaikka (katso kuva). Kaiken tämän tarkoituksena on että ne tuotteet käytetään uudestaan ja näin ollen metsää ja ilmanlaatua säästetään.

Limupullot palautetaan kauppaan ja siitä vastineeksi saa 1kr pientä pulloa kohti ja 2kr isoa pulloa kohti. Kaupat mainostavat ympäriystävällisiä lamppuja tai pesukoneita ja taloihin tehdään julkisivuremontteja jotta niistä tulisi ympäristöystävällisempiä.

Puhutaan myös sähköautoista, tuulivoimaloista, aurinkopaneeleista, kaukolämmöistä mitkä on luontoystävällisempiä vaihtoehtoja mitä esimerkiksi bensalla kulkeva auto, ydinvoima tai vedellä toimiva lämmitys kotipattereissa.

Sähköauto on vielä uusi juttu, mutta sillä aikaan kun sen kehitystä odotellaan, niin saadaan kuulla automainoksissa kuinka joku auto on ympäristöystävällisempi ja autokoulussa opetetaan miten ajetaan autoa ympäristöystävällisemmin.

Mutta silti auto nähdään ilman saastuttajana. Siksi Ruotsi satsaa junaliikenteeseen. Täällä Tukholmassa on paljon suurempi raide liikenne mitä Helsingissä ja kokoajan rakennetaan lisää. Nytten on Citybana liikenne rakenteilla jonka pitäisi tietääkseni valmistua 2015 vai olikohan 2017 ja sitten sain kuulla että joulukuussa on tulossa uusi lähijuna yhteys Tukholman ja Uppsalan välille. Samalla on muuallekin rakenteilla lisää ja lisää junaliikennettä.

Kaiken tämän tarkoituksena on että ihmiset käyttäisi junaa auton sijasta koska se on luontoystävällisempää.  Samalla on myös keskustassa olemassa vero systeemi että jos ajaa kameroiden ohi niin kotiin tulee lasku perässä. Tämä myös sen takia että autoilu vähenisi.

Samaan aikaan Pakistanissa eletään toisenlaista elämää. Olin siellä käymässä 2007 ja 2008 vuosien vaihteessa ja ilmapiiri oli toisenlaista. Roska-autot eivät tulleet hakemaan jätteitä vaan roskapussit heitettiin ulos. Pihassa oli kaatopaikka. Voitte siis kuvitella että lajittelusta ei siellä ollut tietoakaan.

Ilma oli niin saasteinen että minulle iski paha yskä. Minua kehotettiin jo menemään lääkäriin mutta sanoin että olen kohta menossa takaisin Ruotsiin ja uskon silloin paranevan ja niin siinä myös kävi. Se saaste leijui ilmassa ja jouduin pitää suuni edessä suojaa.

Junan näin siellä peräti kerran. Se taisi olla jokin pikajuna. Sitä en sitten tiedä kuin usein niitä junia menee ja kuin pitkiä pätkiä. Sen sijaan siellä oli autoja joka puolella. Ja ne eivät olleet mitään uudenlaisia hienoja, enemmän ympäristöystävällisempiä autoja vaan ne olivat sellaisia 70-luvun tyylisiä autoja jotka saastutti ja paljon. Ne autot kulkivat kaasulla.

Näin TV:stä bensa mainoksen mikä koski ympäristöystävällisyyttä. Siinä mainoksessa jokin mies kävi tankkaamassa autoaan ja puhui toiselle miehelle jotain mistä en ymmärtänyt. He kumminkin näyttivät sitä bensatankkia jonka kyljessä oli firman nimi ja siinä mainoksessa näkyi kuinka Pakistanin ilma on puhtaan raikas sen bensiinin ansiosta.

Ajattelin mielessäni että kuinka kauan saadaan odottaa kunnes tuo tulee olemaan totta. Haluaisin niin että Pakistan alkaisi myös ajatella ympäristöä. Pääkaupungissa oli jo puhtaampaa vaikka näinkin kaatopaikkoja omakotitalojen pihoissa mutta se luonnon puhtaus pitäisi saada koko maahan.

Mutta eihän se täysi mahdottomuus olisi. Näin kerran ohjelman New Yorkista mikä kertoi siitä, kuin vielä olikohan 50 vuotta sitten New Yorkin kadut näytti samalta kun kadut Pakistanissa. Oli itse asiassa vielä pahemmassa kunnossa ja ihmiset jotka kuolivat esimerkiksi sairauksiin niin jätettiin vaan kaduille makaamaan. Niin ei sentään Pakistanissa tehdä.

 Mutta sitten joku lääkäri alkoi miettiä että miksi sama sairaus on niillä ihmisillä jotka ovat asuneet saman katon alla ja sitten kun hän meni käymään heidän kotona niin hän tajusi että syy oli hygieniassa.

Hän teki kokeita ja alkoi samaan selville kuinka vaarallista kaikki epäpuhtaus on ja hän alkoi vaatia saippuan käyttöä ja että roskat ym. viedään kaduilta pois jne. Ensin hänen puheita ei otettu vakavasti mutta pikkuhiljaa häntä kuunneltiin ja tiedätte miten paljon puhtaampi New York on tänäpäivänä.

Itse haluan myös tsempata ympäristön parhaaksi ja yritän kierrättää niin hyvin kun voin. Yksi mikä jäi aikaisemmin mainitsematta on, että kirpputorit ovat myös hyviä kierrätyspaikkoja.  Myös lapselle pieneksi jääneitä vaatteita voi luovuttaa tutuilla jotka tarvitsevat niitä.

Halusin tällä kirjoituksella verrata miten kahden maan välillä on niin isot erot koskien ympäristöstä huolehtimista ja sitten ottaa esimerkkinä kuin maa missä puhtaudesta ei ollut välitetty, tänäpäivänä siellä asenne on toisenlainen.

Kierrättäkää niin hyvin kun voitte. Ostakaa energiansäästö lamppuja, ajakaa autoa ympäristöystävällisemmin tai ottakaa mieluimmin juna jos mahdollista, pitäkää valot päällä vain huoneissa missä olette, palauttakaa pullot, älkää turhaan avatko jääkaapin ovea jne.

Teksti kuvassa suomeksi: "Bauhausin muuttolaatikko on täysin kierrätyskelpoinen. Jätä se wellkierrätykseen (?) niin se saa uuden elämän."

kuva: mun ottama kuva kotoota

Pakkoruotsi.

Suomessa on laki jonka mukaan jokaisen Suomen kansalaisen on aloitettava ruotsinkielen opiskelu viimeistään 7-luokalla. Vastaavasti myös ruotsinkielisten on opiskeltava suomea, tietääkseni myös viimeistään 7-luokalla.

Kun itse aloitin 7-luokan, aloitin myös ruotsin opiskelut. Muistan kun opinto-ohjaaja pyysi minun somalialaisen koulukaverin allekirjoittamaan paperia jonka jälkeen hän sai vapautuksen ruotsin opiskelusta. Tämä oli siksi koska hän ei ollut Suomen kansalainen. Kysyin että voinko minäkin saada vapautuksen johon hän nauraen totesi että ei se onnistu.

En silloin vielä tajunnut tätä pakkoruotsi systeemiä vaikka se ruotsi automaattisesti tuli minun lukujärjestykseen, mutta ajattelin että jos kaverini voi saada vapautuksen niin miksi en minä voi saada. Mutta se selvisi myöhemmin.

Minua otti päähän kun en saanut vapautusta mutta se ei johtunut siitä että en tykännyt ruotsinkielestä, vaan siitä että minulla olisi ollut vähemmän opiskeltavaa. Tykkäsin itse asiassa ruotsista ja se oli yksi minun lempiaineistani.

Myöhemmin olen ollut kiitollinen pakkoruotsista. Se on auttanut minua elämässäni kun muutin ruotsiin. Osasin jo jotenkuten kommunikoida ruotsiksi eikä minun tarvinnut aloittaa maan kielen opiskelua ihan alkeista.

Mutta monille muille pakkoruotsi on ollut iso haitta. Muistan kuinka eräs tuttuni kirosi sitä kun ei voinut opiskella ranskaa koska ruotsi oli tiellä. Hän olisi paljon mieluimmin opiskellut ranskaa kuin ruotsia. Moni vihaa Ruotsia ja ruotsinkieltä koska heidät pakotetaan opiskelemaan ruotsia.

Silmiini pisti ajankohtainen kakkonen ohjelma Youtubessa ja katoin kaikki 12 videota mitä se ohjelma sisälsi. Siellä oli erimielisyyksiä suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä. Ruotsinkieliset halusivat säilyttää pakkoruotsin ja suomenkieliset halusi poistaa pakkoruotsin.

Itse olen sitä mieltä että se pitäisi poistaa. Suomi on ollut ruotsin vallan alla mutta Suomi on myös ollut Venäjän vallan alla. Suomessa ei ole pelkästään ruotsinkielisiä vaan myös venäjän, saamen, viron, somalian, arabian ym. kielisiä.

 Täällä Ruotsissa taas suomi on vähemmistökieli ja suomalaisilla on oikeus saada palvelua suomeksi. Mutta en tiedä onko kouluissa miten paljon edes tarjolla suomenkielen opiskelua mutta siitä olen varma että pakko ei ole suomea opiskella.

Kyllä sitä ruotsinkielistä palvelua voi silti saada vaikka ei pakkoruotsia olisi. Suomessa tulee aina olemaan suomenruotsalaisia joita voi palkata tai sitten suomenkielisiä jotka ovat päättäneet opiskella ruotsia vaikka ei ole pakko. Täälläkin löytyy suomenkielisiä vähän sieltä sun täältä vaikka ei pakkosuomea ole. 

Tämä on ensimmäinen osa siitä ajankohtaisen kakkosen ohjelmasta:

Julkinen liikenne.

Väkiluku Tukholmassa kasvaa ja tarve julkiseen liikenteeseen kasvaa. Raideliikennettä on enemmän mitä esimerkiksi Helsingissä ja lisää on tulossa esimerkiksi juuri rakenteilla oleva citybana junaliikenne.

Julkisilla liikkuminen ei ole ilmaista vaan siitä on maksettava. Jos et ole maksanut ja jäät siitä kiinni niin siitä seuraa sakkoja. Se on siis varastamista. Matkoista maksetaan sen takia jotta esimerkiksi SL joka on paikallinen HSL, pysyisi pystyssä ja liikenne toimisi.

Työntekijöiden palkat, huoltotyöt, rakentamiset ym. pitää pystyy maksamaan. Saamien tietojeni mukaan SL saa puolet tuloista verorahoista ja puolet lipputuloista.

On olemassa ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että ne tulot on tultava kokonaan verorahoista. He ajattelevat että julkisilla liikkuminen on oltava jokamiehen oikeus ja siihen on köyhälläkin oltava varaa. He kapinoivat nykyistä systeemiä sillä että he itse kulkevat julkisilla ilman että maksavat matkaansa, lakia rikkoen.

Ymmärrän heidän periaatteen ja itsellänihän on tällä hetkellä tiukka tilanne ja en tiedä pystyisinkö kulkemaan julkisilla jos pitäisi päivittäin kulkea. Kuljen vaan silloin tällöin ja silloin ostan sellaisen leimattavan lipun mutta kuukausilippuun ei ole tarvetta. Vaikka rahat on tiukilla, ostan silti lipun kulkiessani julkisilla koska tämänhetkinen laki sanoo niin.

Nämä jotka ei osta lippua, aiheuttaa vaan ongelmia meille jotka haluaa matkasta rehellisesti maksaa sillä lipunhintojen jatkuva korotus johtuu  m.m. siitä että jotkut eivät maksa matkaansa mutta silti SL:llä pitää olla resursseja palvella heitä.

Myös junan ovien väliin viimetingassa juokseminen ja näin ollen ovien väkisin auki pitäminen korottaa lippujenhintoja koska ovi menee rikki ja se pitää huoltaa ja sehän myös maksaa. Sama on jos bussipysäkin lasi hajotetaan tai graafiittejä töhrätään joka puolelle, kaikki ilkivalta maksaa SL:lle ja niiden maksaja on loppujen lopuksi lipunostajat.

Jos siis nämä ihmiset haluavat että julkinen liikenne toimisi täysin verorahojen varassa niin he voivat sitä yrittää vaatia laillisin keinoin mutta niin kauan kun lipusta on maksettava niin siitä kuuluu maksaa, muutoin tekee kanssamatkustajille karhunpalveluksen.

Ja sitten kannattaa miettiä sitä että jos julkinen liikenne kulkisi täysin verovaroilla, eli 100%, eikä 50% niin kun nytten niin silloinhan se toinen 50% mikä menisi julkiseen liikenteeseen niin otettais tietenki pois jostain muusta mikä toimii juuri nyt verorahoilla.

Omakohtaisia kokemuksia. Täällä Tukholmassa on sellaiset portit, kutsutaan spärreiksi joista ei pääse läpi jos ei näytä lippua sensoriin. Mutta nämä jotka haluaa kulkea ilman lippua, tekee yleensä niin että ne seisoo jonkun toisen selän takana ja kun se jolla on lippu menee portista läpi niin tämä ilman lippua oleva menee hänen selän takana myös porttien läpi.

Mutta minun kanssa tämä ei onnistu vaan katson aina ettei kukaan ole minun selän takana ja siitä ei moni ole tykännyt. Kerran yks mies kysy että ”oletko töissä täällä?” johon vaan totesin että hän on varas.

Nämä mitä kirjoitan on tietoja joita olen saanut kuulla henkilöiltä jotka työskentelee julkisen liikenteen parissa ja myös netti sivuilta mikä kertoo aiheesta. Esimerkiksi sl.se Tiedot ovat lähinnä Tukholman liikenteestä mutta en usko että esimerkiksi Helsingin liikenteessä olisi kauheasti poikkeuksia.

kuva: mun ottama kuva

Rukouskutsu Ruotsissa.

Olen mukana yhdellä keskustelupalstalla ja kun kirjauduin sisään ja aloin katselee eri aiheita, niin silmiini pisti otsikko että Ruotsiin on enimmäistä kertaa tulossa rukouskutsu. Mutta se on vain yhdessä Moskejassa ja rukouskutsu saa kuulua vain kerta viikossa ja silloinkin se kestää 2-3 minuuttia.

En voinut uskoa mitä luen. Suomessa ei taida vielä olla yhtä ainoata Moskejaa (siis ihan oikeana Moskejana eikä jotkut tilat kellarissa) ja Ruotsiin on jo tulossa ensimmäinen rukouskutsu! Totta kai olin iloinen mutta samalla mieleeni tuli että Ruotsin kansa hermostuu. Ja olinhan minä oikeassa. Ikään kuin vahingossa silmiini pisti adressi missä vastustetaan rukouskutsua.

Huomasin että se on kaikista aktiivisin adressi ja kommentit oli sitä luokkaa että nyt on Ruotsin kansa saanut tarpeekseen. Heidän ajatusmaailma oli että Ruotsi antaa pikkusormen ja muslimit vie koko käden.

Kyllähän minä ymmärrän heitä ja itse en näe tarvetta rukouskutsuun vaikka tietenkin muslimina pidän sitä parempana mutta me ollaan tähänkin asti pärjätty hyvin ilman rukouskutsua. Se mikä minua ärsytti ja samalla huvitti olivat ennakkoluulot mitä heillä oli islamista. Kaiken maailman väitteet naisia alistavana ja pommeja räjäyttävänä uskontona tuli taas esiin.

Tuli myös yleistystä muslimeista että ihan kuin kaikki muslimit olisi vaatimassa rukouskutsua. Tuli myös mainintaa siitä kuin kristilliset perinteet ovat hävinneet muslimien takia. Voin sanoa että minä henkilökohtaisesti en ole vaatimassa Lucia kulkueita ym. pois enkä ole vaatimassa rukouskutsua joten tuollainen yleistys ei ole tarpeen.

Islam on taas iso puheenaihe mediassa monesta eri syystä mutta onko se jotain uutta? Islam on ollut vihan kohteena jo siitä lähtien kun islam syntyi. Amerikkalainen anti-islam järjestö Sion sanoo että islam leviää kuin rotat. (http://www.svt.se/ug/lars-vilks-angrar-inte-deltagandet-pa-antimuslimska-konferensen 3.10.2012)

No voi sen niinkin ilmaista, mutta siinä on se ero, että rotat saadaan ehkä tuhottua, mutta islamia ei saa tuhottua vaikka kuin yrittävät sillä islam on Jumalan uskonto ja Jumala pitää huolen että islam on ja pysyy ja leviää, Hänen sana leviää.  

Alhaalla kuva Fittjan Moskejasta, se Moskeja mikä on saanut luvan rukouskutsuun.

Kuva: google, svenskmuslim.se

Miehet islamissa.

Aina puhutaan naisten asemasta islamista ja sitä saa jatkuvasti kuulla kuin nainen sitä ja nainen tätä ihan muslimienkin suusta ja minä olen aina että niin entäs ne miehet sitten ja siitä ei sitten kukaan jaksa keskustella kun pääasia on että naiset tekee niin kun pitää tehdä. Mutta olen toista mieltä ja siksi kirjoitan miehistä.

Muistakaa että islam ei ole sitä mitä muslimit ovat vaan islam on sitä mitä muslimien pitäisi olla. Valitettavasti miesten käytös usein on sellaista että he sillä käytöksellään saavat islamin näyttämään naisia alistavalta uskonnolta. Mutta islam ei alista vaan miehet, ei tietenkään kaikki miehet.

Miehillä kuuluu perheen elättäminen. Kaikki miehen palkka menee perheen elättämiseen. Vaimo jos saa jostain rahaa, ne rahat kuuluvat hänelle ja miehellä ei ole oikeutta vaatia vaimoa osallistumaan perheen elätykseen mutta vaimo voi halutessaan auttaa miestä elätyksessä.

Jos vaimo vaatii ennen naimisiin menoa vihkitodistukseen merkinnän että mies ei saa ottaa useampaa vaimoa niin silloin mies ei saa ottaa useampaa vaimoa. Valitettavasti miehet ovat hyvin hiljaa tästä naisen oikeudesta mutta nyt toin sen julki ha ha ha! :)

Ja miehet jotka ottaa useamman vaimon niin eivät voi ottaa noin vain. Heidän on pystyttävä elättää molemmat tasavertaisesti ja myös pystyttävä kohtelemaan heitä tasavartaisesti. Harva siihen pystyy tänäpäivänä mutta silti ottavat useamman, väärin perustein.

Miehiltä on kiellettyä mennä uimaan sekavuorolla ja mennä sekasalille. He saavat kuntoilla ja uida vain jos siellä on miehiä. Moni mies ei näin tee mutta se on heidän synti.

Miehet eivät saa jutella naisten kanssa joka ei ole heidän mahram eli sukulainen. Miesten on luotava katse alas kun nainen tulee vastaan ja he eivät saa kätellä vieraita naisia. Valitettavasti moni mies ei näitä sääntöjä noudata mutta se on taas kerran heidän synti.

Miehillä on oltava parta. Tästä on eri mielipiteitä mutta uskon siihen mitä hadithissä sanotaan että miesten on trimmattava viikset ja pidettävä parta. Miesten on myös peitettävä itsensä, eritoten henkilökohtaisen paikan kohdalla ei saa olla tiukkaa. Mutta taas kerran valitettavan monella on tiukat farkut ja paita niin lyhyt että muodot näkyy. Taas kerran, heidän synti.

Miesten housujen lahje on oltava niin lyhyt että se ei peitä nilkkaa. On olemassa hadith missä sanotaan jotain että mikä menee nilkan alapuolelle, on helvetin tulessa. Kuin monella miehellä on niin lyhyet housut täällä? Näin muuten yhden miehen perjantaina jolla oli sellaiset housut. Sanoin heti pojalle että noin hänenkin kuuluu pukeutua isona, miksi ei jo nytten.

Huomautan että miesten awra, eli alue mikä kuuluu peittää ei ole yhtä iso kuin naisilla, mutta viisas mies peittää niin paljon kun mahdollista, koska meillä naisillakin on tunteet ja halut, vaik ei niin suuret mitä miehillä yleensä.

Miehet eivät saa käyttää silkkiä eikä koruja. Miehille on pakollista osallistua perjantairukoukseen. Nainen saa osallistua halutessaan mutta miehen on pakko. Kuin moni mies sanoo työnantajalleen että minun on lopetettava työt perjantaisi aikaisemmin jotta kerkeän perjantairukoukseen? Me naiset vaadimme oikeuksista pitää huivia töissä niin miksi mies ei voi vaatia oikeuksistaan saada lopettaa työt perjantaisin aikaisemmin? Hän voi sitten tehdä pidempää päivää joku toinen päivä.

Haluan vielä huomauttaa että jos vaimo käy myös töissä tai vaikka hän olisi kotona mutta kipeänä, raskaana, väsynyt kun 24/7 hoitaa monta lasta niin se ei ole haitaksi että mies auttaa häntä kotona. Tietenkin oman jaksamisen mukaan, onhan hän ollut töissä ja varmasti väsynyt päivän päätteeksi. Mutta vaimon täytyy saada myös levätä välillä, aivan kuten miehenkin.

Joskus voi olla niin että miehellä ei ole töitä. Hän hakee töitä mutta on kotona. Ehkä hänen vaimo on töissä niin silloin on taas itsestään selvää että mies hoitaa kodin ja lapset ja vaimo elättämisen, eikö?

Mies ei muutu naiseksi jos hän joskus siivoaa, tekee ruokaa ja hoitaa lapsia, päinvastoin käsittääkseni se on sunna auttaa vaimoaan. Varsinkin jos vaimo auttaa miestään maksamalla laskuja ja ostamalla ruokaa ja vaatteita perheelle omista rahoista niin totta kai miehen kuuluu vastaavasti auttaa vaimoaan kotona. J

Mies ei saa olla diktatuuri. Sanotaanko näin että mies on kuin kapteeni laivassa joka ottaa suuren vastuun ja päättää asioista. 

Kerran kuulin yhdestä kapteenista jonka piti päättää että lähtevätkö merelle vai ei koska oli kova merenkäynti. Kysymys kuului, oliko se liian vaarallista? Kapteeni ei käskenyt miehistön olla hiljaa vaan hän kävi kovan keskustelun perämiesten kanssa läpi ja he sanoivat mielipiteensä. Lopulta kapteeni päätti että he lähtevät merelle. Hän teki oikean päätöksen ja selvisivät siitä reissusta.

Kuulin myös toisesta kapteenista. En nyt muista miten se meni tarkkaan mutta perämies ehdotti jotain mutta kapteeni sanoi että ”ei nyt kerkeä, on kiire” ja kapteeni ei tehnyt niin kun perämies sanoi mutta perämies oli oikeassa. Siinä sitten tapahtui joku pikku onnettomuus ja se kapteeni sai potkut.

Näillä esimerkeillä haluan sanoa että on todella tärkeätä miehen kuunnella vaimon mielipidettä ja ajatella että ehkä se vaimo on oikeassa. Olen itse ollut tilanteessa että pitkän kinastelun jälkeen sain tahtoni läpi ja myöhemmin mies totesi että olin oikeassa. :)

Minulla ei ole nyt todisteita jokaiseen kohtaan mitä islamista kerron vaikka pitäisi mutta joku tuttu voi pistää minulle mistä niitä todisteita löytyy niin lisään ne tekstiin. Jos tulee lisää mieleen miesten säännöistä islamissa niin lisään nekin.

Kuva alhaalla on minusta hyvä esimerkki siitä miten sekä miehen että naisen kuuluu vähintään pukeutua. 

kuva: google

Lokakuu

”Syksy on, kesä on pois, talvea ootellaan.” Näin sanotaan yhdessä laulussa ja se on juuri nyt ajankohtainen laulu. Kesähelteet tosiaan on pois ja säät kylmenee. Puut kellastuu ja saadaan kokea kovia tuulia. Viihdyn syksyisin laivalla silloin on suurempi mahdollisuus kovaan merenkäyntiin. Nyttenkin tekisi mieli mennä mutta lompakko on toista mieltä.

Löysin yhden syksyn merkin pyykkitupa reissullani. Sieniä näkyy vähän siellä täällä ja jos en täysin väärässä ole niin kuvassa olevat sienet ovat kärpäsiseniä. Nämä kuvassa olevat sienet (alhaalla) ovat siis löytämäni sienet. Ihan kivan näköiset mutta kurja juttu että kärpässieniä on kotipihassa missä juoksee lapsia.

Toinen syksyn merkki on että kokoajan joku sanoo olevansa kipeä, lähinnä flunssassa. Minuun ja poikaan ei pöpöt ole vielä iskeneet vaikka poika on välillä valittanut oloaan mutta on silti päässyt kouluun. Kovasti olen yrittänyt pitää hygieniasta huolta, syödä hyvin ja popsia vitamiineja mutta pahoin pelkään että ne pöpöt vielä meihin tarttuu.

Pojalla on vielä ollut treenejä ja pelejä ulkona mutta kohta varmaan siirrytään sisätiloihin. Moni vanhemmista on jo valittanut kylmyyttä kun joutuvat kentänlaidalla seisomaan. Kun taas pojat valittavat että on kuuma kun ovat juosseet paljon. J

kuva: mun ottaa kuva sienistä

ADHD ja Aspergerin syndrooma.

Moni sanoo että ADHD on muotitauti mutta näin ei ole. ADHD on ollut aina olemassa mutta siitä ei tiedetty mitään aikanaan. Nyt on tiede ja tekniikka kehittynyt sen verran että epilepsiakohtauksen saanutta ei pidetä pirun riivaamana vaan tiedetään että hänellä on epilepsia.

Minulla siis on ollut ADHD ja Aspergerin syndrooma jo lapsuudessani mutta silloin 80-luvulla sellaisia käsitteitä ei vielä tunnettu. Diagnoosit sain kun menin itse terveyskeskukseen ja sanoin että päässäni on jotain vialla.

Voisin kertoa hyvin tarkkaa mutta on parempi tehdä lyhennelmä sillä tekstistä tulee silti pitkä vaikka yritän tehdä siitä lyhyen.  Jospa aloitan sitten sieltä lapsuudestani. Kävin ensin 0-luokan koska jotkut tädit olivat sitä mieltä että en ole vielä kypsä koulunpenkille. Siellä siis valmisteltiin koulumaailmaan.

Minulla meni 1 ja 2 luokat aika hyvin ja osasin lukea jo ennen kouluun menoa mutta vaikeudet alkoi kolmannella. En pystynyt keskittymään. Olin omissa ajatuksissani kokoajan ja suuriosa opettajan puheesta meni korvasta sisään ja toisesta ulos. Voiko silloin oppia? Ei oikein. Vihkoon tykkäsin kirjoittaa aina kun opettaja pyysi kirjoittaa mutta en kauheasti vaivautunut opettelemaan sitä mitä vihkossa luki.

En pärjännyt opinnoissani ja kävin erityisopetuksessa. Tykkäsin kyllä käydä koulua siitäkin huolimatta että minua kiusattiin ja kavereita ei ollut paitsi silloin kun pelattiin liikuntatunnilla sählyä ja silloin olin suosittu koska osasin pelaa hyvin. Mutta muutoin minua kiusattiin ja syrjittiin.

Kuudennella luokalla opettaja tuli sanomaan minulle että jossain erityiskoulussa olisi paikka minulle vapaana jos haluaisin mennä sinne mutta kieltäydyin. Menin sen sijaan normaalille yläasteelle minkä selvisin ihme kyllä kolmessa vuodessa tosin alhaisin arvosanoin. Mutta ei tullut kuuloonkaan että olisin voinut mennä lukioon joten hain suoraan 10-luokalle missä sain nostettua arvosanoja jonkin verran mutta en tarpeeksi.

Tämän jälkeen elämäni on ollut hyppimistä paikasta toiseen. Olen opiskellut, ollut töissä, harjoittelussa, äitiyslomalla ja olen ollut työtön ja kotirouva. Mitä olen tehnyt niin ei ole kestänyt kauhean kauan, useimmiten vain muutaman kuukauden.

Olen saanut kuulla vaikka mitä elämäni aikana epäonnistumisten takia. Multa ei onnistu työnteko, opiskelut, kotityöt, ruoanlaitto jne. Aina tulee joltain jotain sanomista ja kaikki mitä teen niin keskeytyy. Lopulta aloin miettii että mikä minussa on kun minulla on jo lapsuudesta asti ollut vaikeuksia.

Päätin ottaa selvää ja menin terveyskeskukseen. Sieltä lähettivät lähetteen psykiatriselle ja siellä tapasin kolme psykologia ja lopulta lääkärin. Sain tehdä ihme testejä, vastailla kysymyksiin, täytellä papereita ja yksi psykologeista soitti myös äidilleni Suomeen kysyäkseen lapsuudestani. Onneksi tämä psykologi oli suomalainen.

Lopulta kaikki kokoontui yhteen ja katsoivat materiaalit läpi ja totesivat että minulla on ADHD ja vähän Aspergeriä.  En tiedä miksi he ajatteli että ”vähän”. Ehkä minulla ei sitten ole erikoislahjakkuutta niin kun Asperger ihmisillä tuppaa olemaan. Sitä on sanottu että Mozartilla Ja Einsteinilla olisi ollut Asperger.

Miten ADHD ja Asperger minussa näkyy eniten? ADHD näkyy keskittymisvaikeudella. Minä en ole hyperaktiivinen niin kun ADHD henkilöistä ensin ajatellaa. Tai olen, mutta se ei näy minussa ulospäin sillä se valtava vilinä tapahtuu aivoissani. Minä ajattelen, ajattelen ja ajattelen. Minulta on kysytty että mitä sinä sitten ajattelet ja vastaan että kaikenlaista, menneisyyttä, nykyhetkeä, tulevaisuutta. Sitten minulle on sanottu että pitää vaan lopettaa se ajatteleminen ja silloin minulta tulee syvä huokaus sillä se ei onnistu.

Minulla on lääkitys päällä nytten ja se on auttanut minua paljon mutta ei se ole täysin poistanut ongelmaani. Tunnen kumminkin enempi rauhaa pääni sisällä. Ja pystyn paremmin keskittyy siihen mitä tapahtuu tässä ja nyt.

Asperger minussa lähinnä näkyy sillä että tarvitsen erittäin tarkat rutiinit ja monesti minulle pitää näyttää kädestä pitäen mitä tehdä, muutoin en osaa. Aloitekyky on todella huono ja tiedän että pitäisi tehdä jotain mutta en vaan saa aikaiseksi. Tarkat rutiinit auttavat minua saamaan jotain aikaiseksi, mutta sitten jos rutiineihin tulee muutoksia, niin menen shokkiin ja paniikkiin. Minun on vaikea muuttaa rutiineita.

Asperger ihmisillä löytyy myös yksi aihe/asia mistä he ovat erittäin kiinnostuneita ja he voivat olla vaikka kuin kauan sen harrastuksen parissa mikä kiinnostaa ja sitten muut asiat unohtuu. Minulla tämä harrastus on tietokone! Lähinnä netti ja Facebookissa hengailu.

Tykkään myös kovasti kirjoittaa ajatuksiani joko paperille tai koneelle ja sen takia minulla taitaa tämä blogikin olla. :)

Kuvalähde: google, health.yahoo.net

En pystynyt palvomaan Jeesusta.

Ajattelin tähän väliin kertoa mikä sai minut valitsemaan islamin. Myöhemmin ajattelin kirjoittaa minun diagnooseista....

Olen saanut kristillisen kasvatuksen ja olen aina uskonut Jumalaan. Rukoilin aina Jumalaa, kävin rippikoulun uskonnollisista syistä ja kävin kirkossa sunnuntaisin. Viihdyin myös uskonnon tunneilla. Joululla ja pääsiäisellä oli myös kristillinen merkitys minulle, ei siis perinteiden takia.

Muistan kun eräs sunnuntai olin juuri tullut kirkosta ja seisoin siinä meidän pihalla pohtimassa asioita. Jokin sai minut miettimään että miksi moni puhuu Jeesuksesta kuin hän olisi jotain mitä on palvottava ja rukoiltava. Mietin että miksi en siihen pysty. Käännyin aina Jumalan puoleen, en Jeesuksen.

Aloin pelkää että Jumala on vihainen minulle sillä minun usko Hänen poikaansa kohtaan oli niin heikko. Muistakaa, että kristityn kasvatuksen saaneena ajattelin, että asiat on niin kun ne on kristinuskossa opetettu eikä minulla tullut mieleen että joku toinen uskonto voisi olla totuus.

Se pelko oli niin suuri että kyyneleet silmissä ristein käteni ja katsoin ylös taivaaseen. En välittänyt vaikka joku näkisi, halusin vaan rukoilla Jumalaa. Pyysin anteeksi kun en pystynyt pitämään Jeesusta niin suurena ja rukoilin että Hän auttaisi ja vahvistaisi uskoani Hänen poikaansa kohtaa.

Myöhemmin tunsin että sain vastauksen rukoukseeni mutta se ei ollut sellainen kuin olin odottanut. Sain tietää että myös muslimit uskovat Jeesukseen mutta he eivät palvo Jeesusta vaan heille Jeesus oli yksi profeetoista. Sain jonkinlaisen ahaa elämyksen mutta en vielä silloin kääntynyt islamiin.

Toinen mielenkiintoinen tapaus oli kun seurustelin suomalaisen ateistin kanssa ja hänen äiti oli helluntailainen. Aina kun olin heillä käymässä niin minulla ja hänen äidillä löytyi yhteinen puheenaihe, Jumala.

Kerran istuimme kaikki kolme sohvalla, äiti keskellä, minä hänen vasemmalla puolella ja hänen poika hänen oikealla puolella. Me juteltiin ensin kaikkea muuta ja sitten keskustelu siirtyi uskonasioihin. Äiti sanoi että hän haluaa että ristimme kätemme ja rukoilemme yhdessä. Hänen ateisti poikansa painu heti huoneeseensa mutta minä jäin istumaan sohvalle ja ristein käteni.

Olin hengessä mukana. Kaikki meni alussa hyvin mutta sitten yhtäkkiä tunsin että nyt sydän ei enää halua olla mukana. Syy oli se että hän rukoili Jeesusta eikä Jumalaa. Meinasin keskeyttää mutta päätin antaa olla. Kädet pysy ristissä mutta sydän ei ollut enää mukana ja odotin vaan että hän lopettaa rukoilemisen. Ajattelin mielessäni että miksi hän rukoilee Jeesusta kun eikö meidän pidä rukoilla Jumalaa?

Näiden tapahtumien jälkeen olin yhä kristitty. Olin myös kummi siskonpojalleni. Muistan kun lukion uskonnontunnilla opettaja kertoi islamista. Hän mainitsi että islam on syntynyt n. 600 vuotta myöhemmin kuin kristinusko. Olin jo silloin ajatellut mielessäni että voisiko islam olla totuus mutta tuon kuullessani ajattelin että ei se voi olla sillä Jumalahan on silloin ollut olemassa jo ennen islamin syntymää.

Mieleeni ei tullut että ensinnäkin onhan juutalaisuus syntynyt ennen kristinuskoa joten tuolla ajatustavalla voisi ajatella että juutalaisuus on totuus. Ja toiseksi, opettaja ei kertonut miten muslimit ajattelee asian. Että Raamattua ja Jumalan sanaa on väärennetty ja Jumala on lähettänyt uuden profeetan ja uuden kirjan ihmisille missä on Jumalan sana ja mitä ei pysty väärentämään sillä Jumala ei salli sitä.

Jätin lukion kesken ja muutin Ruotsiin. Siellä tapasin muutaman viikon päästä pakistanilaisen miehen. Hän ei ole minua pakottanut kääntymään mutta me juteltiin paljon uskonnoista. Hän kertoi miksi hän uskoo islamin olevan totuus ja minä kerroin miksi minä uskon kristinuskon olevan totuus. Sain aina loogisen vastauksen jokaiseen tiukkaan kysymykseen jonka esitin.

Myöhemmin, meidän pojan syntymän myötä aloin käymää vauva lehden keskustelupalstalla. Sieltä löysin osion nimeltä ”elämänkatsomus”. Huomasin että kristityt ja muslimit kävivät kiivasta keskustelua siitä, kummat ovat oikealla tiellä. Luin mielenkiinnolla heidän väittelyä ja mieleeni tuli kysymyksiä joten päätin rekisteröidä itseni palstalle ja aloittaa kyselyt.

Aluksi aloin kysyy molemmilta osapuolilta puolueettomasti. Saatoin kysyy kristityiltä että mitä heillä on sanottavaa johonkin mitä muslimit uskoi ja päinvastoin. Myöhemmin huomasin että olen muslimien puolella vaikka olin kristitty. Eihän se ole mahdollista. Kristitty puhuu kristittyjä vastaan ja puolustaa muslimeita. Aloin pikkuhiljaa tajuamaan että islam tuntuu enemmän ja enemmän totuudelta mutta samalla oli pelko että jospa se onkin paholainen joka kuiskii.

Rukoilin Jumalaa, sanoin että ”oi Jumala, mikä ikinä onkaan se totuuden tie, johdata minut sinne. On se sitten juutalaisuus, kristinusko, islam tai joku muu niin johdata minut sille tielle mikä on se oikea”.

Kristityt palstalla sanoivat että minun on rukoiltava Jeesusta, niin Jeesus ilmestyy minulle. En ollut ikinä aikaisemmin rukoillut Jeesusta ja se tuntui naurettavalta mutta päätin kumminkin tehdä niin ja yrittää rukoilla häntä sydämestäni. Rukoilin että jos olet Jumalan poika niin ilmesty minulle, mutta jos et ole niin älä ilmesty, silloin tiedän että olet profeetta. Sanoin että en voi odottaa kuin kauan tahansa ja odotan Ramadanin ja Joulun ajan ja teen sitten päätöksen.

Tuli Ramadan ja kokeilin jo vähän paastoamista. Sitten tuli Joulu ja menin Suomeen joulunviettoon. Kävin siellä ollessani joulukirkossa ja kuuntelin kun pappi saarnasi evankeliumia. Kun hän puhui Jeesuksesta Jumalan poikana ja jotain, että syntyi jotta saamme syntimme anteeksi, niin tunsin sisälläni kuin minun teki mieli nousta seisomaan ja huutaa että tuo on valetta!

Tuli uusi vuosi ja siskoni tyttö syntyi. Mielessäni ei ollut uskonasiat vaan ajattelin siskoni lasta. Mutta pari päivää myöhemmin vanhempieni luona sain ihme tunteen. En muista sitä tarkkaa ja miten se tuli tuosta noin vaan, mutta ajattelin että jos islam ei ole totuus niin sitten palan helvetissä. Mutta kun sydän sanoo että islam on totuus niin silloin en voi olla kristitty vaan olen muslimi.

Nämä kristityt palstalla oli myös sanonut, että jos ei usko että Jeesus kuoli ristillä jotta saamme syntimme anteeksi, niin silloin ei voi olla kristitty.  En uskonut sitä koska olin saanut paremman selityksen, jokainen on itse vastuussa teoistaan ja vastaa niistä yksin Jumalalle.

Olin silloin Suomessa kun löysin islamin sydämeen mutta en ollut vielä valmis kertomaan siitä perheelleni. Yläkerrassa asuva somalinainen tuli käymään vanhempieni luona ja sanoin että haluan kertoa hänelle jotain kahden kesken. Mentiin yhteen huoneeseen ja kerroin että olen nyt muslimi. Hän tuli tosi iloiseksi. Lupasi että ei kerro minun perheelle siitä, sillä halusin kertoa itse kun pystyn siihen.

Pari päivää myöhemmin palasin Ruotsiin. Juttelin äidin kanssa puhelimessa muista asioista ja sitten sanoin että on muuta kerrottavaa. Äidillä oli surullinen äänensävy mutta hän sanoi sitten että se on minun oma elämä. Eniten pelkäsin siskoni reaktiota koska olin hänen pojan kummi mutta hän sanoi että olen aina hänen sisko, kuulun minä sitten mihin uskontoon tahansa. Muut perheenjäsenet eivät ole sanoneet mitään mutta ovat selvästi hyväksyneet valintani.

                                          Kuva: google, places of worship