Kannattiko juosta?

Tässä eräs aamu tapahtui sanoisinko surkuhupaisa tapahtuma kun olin matkalla koululle. Ajattelin kertoa siitä jotta ihmiset ehkä alkaisi miettiä vähän.

Saatoin pojan bussille ja lähdin kävelemään metrolle. Meidän metroaseman nimi on Skärholmen ja jos vähän kuvailen miltä asema näyttää niin ensin mennään porteista läpi. Niistä ei siis pääse läpi jos ei näytä lippua lukijaan. Sitten otetaan hissi tai portaat alas ja kävellään jonkin verran eteenpäin ennen kun tullaan laiturille.

Minulla ei ollut kiire joten otin rauhallisesti. Kävelin hyvin hitaasti sillä pätkällä mikä on ennen laiturille tuloa. Näin metron tulevan mutta ajattelin että antaa sen mennä, sieltä tulee toinen perässä. Yhtäkkiä kaks ihmistä juoksee ohi minun vasemmalta puolelta koska heidän oli pakko keritä siihen metroon. Ja he kerkesivätkin ja metro meni minun naaman edestä, aivan niin kun oli tarkoitus.

Mutta seuraava metro tuli 3 minuutin kuluttua. Ajattelin huvittuneena mielessäni että mikä pakko oli juosta siihen asemalla olevaan metroon kun ei heidän olisi tarvinnut odottaa kuin 3 minuuttia seuraavaa metroa.

Kolme minuuttia oli kulunut ja seuraava metro tuli. Pääsin istumaan ja matka alkoi. Seuraava asema oli Sätra. Olin ensin ajatuksissani mutta sitten havahduin siihen että liikumme hyvin hiljaa eteenpäin ja lopulta pysähdyimme tunneliin, Skärholmenin ja Sätran välille.

Kuljettaja kuuluttaa ”joo huomenta hyvät naiset ja herrat. Nyt on niin että edellä oleva metro on asemalla ovivian takia ja joudumme odottamaan kunnes vika korjataan. Henkilökunta on paikalla ja ilmoitan kun tiedän asiasta enemmän.”

Jonkin aikaa seistyämme lähdemme taas liikkeelle ja kun pääsemme Sätraan, huomaan että laituri on täynnä ihmisiä. Silloin tajusin että eivät saaneet sitä ovea korjattua ja näin ollen joutuivat pyytämään matkustajia poistumaan metrosta ja odottamaan seuraavaa metroa. Se metro meni todennäköisesti varikolle korjattavaksi.

Ovet aukesivat ja ihmiset ryntäsivät sisään. Onnekkaimmat pääsivät istumaan ja loput joutuivat seisomaan kuin sillipurkissa. Nämä kaksi jotka juoksivat minun ohi Skärholmenissa koska heidän oli pakko keritä siihen metroon mikä oli asemalla, oli myös näiden ihmisten joukossa jotka tulivat Sätrasta kyytiin. En tiedä olivatko he niiden onnekkaiden joukossa jotka pääsivät istumaan vai ei mutta sen opetuksen saivat että juoksivat turhaan. Joutuivat silti ottamaan sen seuraavan metron, vaikkakin seuraavalla asemalla.

Se metro oli itse asiassa niin täynnä että kun päästiin seuraaville asemille, niin kuljettaja joutui kuuluttamaan että sieltä tulee toinen metro meidän takana ja myös sen metron takana jne. Ihmiset meinasivat väkisin änkeä itsensä sillipurkkiin. Yhdellä asemalla yksi nainen oli viisas kun päätti hypätä metrosta pois ja odottaa seuraavaa mutta sitten taas joku toinen päätti käyttää tilaisuuden hyväksi ja hypätä sen naisen paikalle. Hän siis mieluimmin seisoi siellä sillipurkissa kun että olisi odottanut seuraavaa metroa mikä tuli aivan meidän takana ja silloin olisi ehkä jopa päässyt istumaan.

Itse olin jo istumassa ja sen takia jäin siihen metroon, mutta jos olisin seissyt siellä sillipurkissa, niin olisin ehkä tehnyt niin kun se nainen ja jäänyt odottaa seuraavaa metroa. Minulla on monesti tapana odottaa seuraavaa metroa jos näen, että se asemalla oleva on kuin sillipurkki ja seuraava tulee korkeintaan 5 minuutin päästä. Jos on 10 minuutin liikenne, niin silloin saattaisin toimia toisin tai sitten en.

Mietin että mitä näillä kahdella oli mielessä kun heidän oli pakko keritä juuri siihen metroon. Ymmärrän että joskus voi oikeasti olla kiire mutta hei, seuraava tuli 3 minuutin kuluttua. Ehkä he eivät olleet siitä tietoisia vaan ajattelivat että aamulla ruuhka-aikaan on myös 10 minuutin liikenne. Mutta ehkä tämä oli hyvä opetus heille. Ehkä he tietävät nyt että ruuhka-aikaan ei ole tarvetta juosta, koska seuraava tulee korkeintaan 5 minuutin kuluttua, mikäli on aikataulussa.

Laitoin tämän kokemuksen tänne blogiin samalla toivoen että lukijat myös miettisivät miten käyttäytyä liikenteessä. Monesti haukutaan jos juna on myöhässä eikä ajatella syyn olevan se että joku juoksee viimetingassa luullen että se on päivän viimeinen juna ja kuljettaja kiltisti odottaa näitä matti myöhäisiä. Sitten jos kuljettaja päättääkin sulkea ovet ja lähtee ajamaan jotta pysyisi aikataulussa niin sitten nämä laiturille jäävät alkavat kiroamaan ja jopa potkimaan jo liikkeellä olevaa junaa. Tekee kuljettaja sitten miten tahansa niin aina on joku jonka mielestä on saanut huonoa palvelua. Mutta hei, parempi että on pari pettynyttä kuin että muut pettyisivät myöhässä olevan junan takia. Sen takia oikein nautin kun näen että ovet menee kiinni jonkun naaman edestä eikä häntä päästetä kyytiin. J

Kuva: gröna bloggar