tiistai 27. marraskuuta 2012

Esimerkki Asperger henkilön arjesta.


On kohta joulukuu mutta vielä se syksyltä näyttää. Vettä sataa ja maassa on kuraista. Kura on osittain rakennustyömiesten aiheuttama. Astun sisään ovesta, otan kuraiset kengät jalasta ja laitan ne sanomalehden päälle. Sain äidiltä tietää että sanomalehti imee kosteutta jonka jälkeen olen ottanut kyseessä olevan tavan käyttöön.

Kengistä tuli silti kuraa lattialle ja se lattia oli jo ennestäänkin likainen. Mielessä on tuhat asiaa mitä pitäisi tehdä ja en oikein tiedä mistä aloittaa. Sen tiesin että on rukouksen aika. Laitoin takkini ja muut päällysvaatteet naulakkoon ja sukat patterille kuivumaan. Otin harjan ja rikkalapion ja harjasin suurimmat sotkut pois eteisen lattialta. Samalla huomaan että jalkapohjani ovat hyvin likaiset.

Menen vessaan ja huomaan likaisen lattian. Mieleeni tulee heti että ai hitsi tämä vessakin pitäisi pestä. Pitäisi myös käydä suihkussa, koskakohan kävin viimeksi. Olo on likainen mutta on vähän arka olo. Suihkusta tulee yhä vettä ”sylkemällä” ja aristelen sitä. Kaiken lisäksi huomasin että kylmävesiputki hikoilee tai vuotaa ylhäältä. Putki on ruosteinen ja vähän pelottaa että on kyseessä putkivahinko. Pitäisi isännöitsijälle soittaa mutta ne ovat taas näitä asioita joita vaan vitkutan. Haluan myös käydä suihkussa päiväsaikaan, ei sitä tiedä vaikka sähköt menisi ja sitten en näe mitään.

Laskut sain onneksi maksettua ennen ulos menoa. Nyt pitäisi syödä mutta kohta on seuraavan rukouksen aika. Suoritan ensin sen. Ruokana on se perinteinen makaroni tai muusi falafel pullien kera. Lisukkeeksi tulee vain ketsuppi, ei kastiketta eikä salaattia.

Kävelen ympäri asuntoa ja näen likaiset lattiat ja pölyiset hyllyt. Hyllyillä tavarat voisi olla nätimmin. Olohuoneen lattialla on verhotanko verhoineen. Otin ne pois kun tulivat laittamaan venttiilejä. Voisin pestä verhot ensikerralla nyt kun ne kerta on otettu alas. Ei sitäkään tiedä miten pölyisiä ne ovat.

Huomenna on tarkoitus tehdä suursiivous kello 9.00 alkaen mutta en tiedä mitä siitä tulee. Voisin laittaa radion päälle niin ehkä piristyn. Milloinkohan sinne suihkuun menisi. Aurinko laskee jo 15.10 ja sen jälkeen en halua mennä suihkuun. Aristaa mennä jo sitä ennen koska pelkään että se menee rikki. Minulle saa nauraa, on minulle ennenkin naurettu mutta tällaista tämä on kun on arka ja pelokas. Ajatelkaa että on ihmisiä jotka eivät uskalla mennä ulos koska pelkäävät ihmisiä. Jos voi ihmisiä pelätä niin miksi ei sitten jotain muuta myös?

 ---

13.25. Rukous suoritettu mutta ajatukset oli täysin muualla mitä itse rukouksessa. Olen varaamassa risteilyä mutta muutama asia on epäselvää ja ne pyörivät myös päässä. Aina minulla pyörii ajatukset päässä.

Nyt on ruoka tulossa. Tein valmismuusia joka jäi vähän veteläksi ja nyt on falafel pullat mikrossa. Meillä on jäänyt myös vähän makaronia ja lämmitän ne samaan muiden kanssa. Se on se meidän perinteinen ruoka.

---

13.57. Ruoka on syöty. Mitäs nyt? Vilkaisen seinällä olevaan tauluuni ja huomaan että olen tehnyt kaiken mitä olen tälle päivälle suunnitellut paitsi tiskaamisen mutta sen hoidan yleensä illalla iltapalan jälkeen.

Hmm jaa, mikä estäisi minua aloittaa siivousta jo tänään? Siis aloittaa, ei tarvitse tehdä loppuun asti. Jotain pientä vaan ettei kaikki jäisi huomiselle. Voisin laittaa ne verhot jo nyt pyykkikoriin ja voisin pyyhkiä pölyjä jo nyt. Sängytkin ovat petaamatta, miksi en siis petaisi niitä myös.

 Moni ”normaali” ihminen ei ajattele vaan toimii. He kun näkee että jotain on tehtävä niin he myöskin tekevät. He eivät edes kerkeä miettimään tekevätkö vai ei kun ovat jo menossa. Minä taas mietin että teenkö nyt vai myöhemmin. Sängyt on petaamatta mutta kello on jo kaksi joten kannattaako minun enää pedata kun menen kumminkin jo muutaman tunnin päästä nukkumaan.

Taulussani lukee että huomenna 9.00 on aloitettava suursiivous, niin silloin aivot sanovat että se suursiivous on tehtävä vasta huomenna vaikka minulla olisi aikaa myös siivota jo tänään.  Mutta on hyvin mahdollista että en saa siivottua huomennakaan. En tiedä kyllä miksi. Ehkä herään vasta 9.00 jälkeen vaikka kello on soimassa ja puff niin ovat rutiinit mennyt sekaisin ja minä en voi aloittaa siivoamista.

Tuli muuten myös uusi ilmaislehti. Pitäisiköhän lukaista sekin läpi ensin? Nyt se on lukaistu, mitäs sitten.  Ei ole tarkkoja rutiineja niin en tiedä mitä tehdä seuraavaksi. On niin hiljaista joten laitan radion päälle.

--

18.14 Muutama tunti on vierähtänyt ja verhot lojuu yhä lattialla mutta olen silti saanut jotain aikaiseksi. Varasin Helsingin risteilyn perjantaille ja kävin kovaa keskustelua Facebookissa koskien millainen vaatetus miehillä on oltava islamin mukaan.

Päivän rukoukset on suoritettu ja eipä tässä ole enää muuta kun se tiskaaminen. Nukkumaan en toki ihan vielä mene. Niin saisinko ne verhot sinne pyykkikoriin tämän päivän aikana? Sängyt ovat muuten yhä petaamatta mutta en petaa niitä enää koska on jo ilta. Ja pölyt on myös pyyhkimättä.

Vähän jännittää miten se siivoaminen huomenna lähtee sujuu jos kerta 9.00 on aloitettava. Se on herättävä tarpeeksi ajoissa jotta kerkeän hoitaa kaikki aamurutiinit ennen ”työpäivää” eli varsinaista siivoamista. Ehkä jos jätän kirjautumasta sisään Facebookiin päiväsaikaan, niin voisin saada parempaa tulosta aikaiseksi.

Vieläköhän sitä jotain raaputtaisi tähän vai annanko olla ja menen tekemään jotain hyödyllisempää. Ottaisin vaikka ne verhot…

Ne verhot!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Hengissä ollaan viellä.


En ole aikoihin kirjoitellut tänne. Olen aloittanut kirjoituskurssin toiveena että joskus vielä voisin kirjan kirjoittaa tai miksi ei useamman. Aloitan myös puolen vuoden opiskelun joulukuun alussa. Tässä on nyt kaikkea hässäkkää ja muuta mietittävää enkä ole edes muistanut tätä blogia.
Kirjoittelen taas kun siltä tuntuu tai tulee jokin aihe mieleen.