Moni sanoo että
ADHD on muotitauti mutta näin ei ole. ADHD on ollut aina olemassa mutta siitä
ei tiedetty mitään aikanaan. Nyt on tiede ja tekniikka kehittynyt sen verran
että epilepsiakohtauksen saanutta ei pidetä pirun riivaamana vaan tiedetään
että hänellä on epilepsia.
Minulla siis on
ollut ADHD ja Aspergerin syndrooma jo lapsuudessani mutta silloin 80-luvulla
sellaisia käsitteitä ei vielä tunnettu. Diagnoosit sain kun menin itse
terveyskeskukseen ja sanoin että päässäni on jotain vialla.
Voisin kertoa
hyvin tarkkaa mutta on parempi tehdä lyhennelmä sillä tekstistä tulee silti
pitkä vaikka yritän tehdä siitä lyhyen. Jospa
aloitan sitten sieltä lapsuudestani. Kävin ensin 0-luokan koska jotkut tädit
olivat sitä mieltä että en ole vielä kypsä koulunpenkille. Siellä siis valmisteltiin
koulumaailmaan.
Minulla meni 1 ja
2 luokat aika hyvin ja osasin lukea jo ennen kouluun menoa mutta vaikeudet
alkoi kolmannella. En pystynyt keskittymään. Olin omissa ajatuksissani kokoajan
ja suuriosa opettajan puheesta meni korvasta sisään ja toisesta ulos. Voiko
silloin oppia? Ei oikein. Vihkoon tykkäsin kirjoittaa aina kun opettaja pyysi
kirjoittaa mutta en kauheasti vaivautunut opettelemaan sitä mitä vihkossa luki.
En pärjännyt
opinnoissani ja kävin erityisopetuksessa. Tykkäsin kyllä käydä koulua siitäkin
huolimatta että minua kiusattiin ja kavereita ei ollut paitsi silloin kun pelattiin
liikuntatunnilla sählyä ja silloin olin suosittu koska osasin pelaa hyvin.
Mutta muutoin minua kiusattiin ja syrjittiin.
Kuudennella
luokalla opettaja tuli sanomaan minulle että jossain erityiskoulussa olisi
paikka minulle vapaana jos haluaisin mennä sinne mutta kieltäydyin. Menin sen
sijaan normaalille yläasteelle minkä selvisin ihme kyllä kolmessa vuodessa
tosin alhaisin arvosanoin. Mutta ei tullut kuuloonkaan että olisin voinut mennä
lukioon joten hain suoraan 10-luokalle missä sain nostettua arvosanoja jonkin
verran mutta en tarpeeksi.
Tämän jälkeen
elämäni on ollut hyppimistä paikasta toiseen. Olen opiskellut, ollut töissä,
harjoittelussa, äitiyslomalla ja olen ollut työtön ja kotirouva. Mitä olen
tehnyt niin ei ole kestänyt kauhean kauan, useimmiten vain muutaman kuukauden.
Olen saanut
kuulla vaikka mitä elämäni aikana epäonnistumisten takia. Multa ei onnistu
työnteko, opiskelut, kotityöt, ruoanlaitto jne. Aina tulee joltain jotain
sanomista ja kaikki mitä teen niin keskeytyy. Lopulta aloin miettii että mikä
minussa on kun minulla on jo lapsuudesta asti ollut vaikeuksia.
Päätin ottaa
selvää ja menin terveyskeskukseen. Sieltä lähettivät lähetteen psykiatriselle
ja siellä tapasin kolme psykologia ja lopulta lääkärin. Sain tehdä ihme
testejä, vastailla kysymyksiin, täytellä papereita ja yksi psykologeista soitti
myös äidilleni Suomeen kysyäkseen lapsuudestani. Onneksi tämä psykologi oli
suomalainen.
Lopulta kaikki
kokoontui yhteen ja katsoivat materiaalit läpi ja totesivat että minulla on
ADHD ja vähän Aspergeriä. En tiedä miksi
he ajatteli että ”vähän”. Ehkä minulla ei sitten ole erikoislahjakkuutta niin
kun Asperger ihmisillä tuppaa olemaan. Sitä on sanottu että Mozartilla Ja
Einsteinilla olisi ollut Asperger.
Miten ADHD ja
Asperger minussa näkyy eniten? ADHD näkyy keskittymisvaikeudella. Minä en ole
hyperaktiivinen niin kun ADHD henkilöistä ensin ajatellaa. Tai olen, mutta se
ei näy minussa ulospäin sillä se valtava vilinä tapahtuu aivoissani. Minä
ajattelen, ajattelen ja ajattelen. Minulta on kysytty että mitä sinä sitten ajattelet
ja vastaan että kaikenlaista, menneisyyttä, nykyhetkeä, tulevaisuutta. Sitten
minulle on sanottu että pitää vaan lopettaa se ajatteleminen ja silloin minulta
tulee syvä huokaus sillä se ei onnistu.
Minulla on
lääkitys päällä nytten ja se on auttanut minua paljon mutta ei se ole täysin
poistanut ongelmaani. Tunnen kumminkin enempi rauhaa pääni sisällä. Ja pystyn
paremmin keskittyy siihen mitä tapahtuu tässä ja nyt.
Asperger minussa
lähinnä näkyy sillä että tarvitsen erittäin tarkat rutiinit ja monesti minulle
pitää näyttää kädestä pitäen mitä tehdä, muutoin en osaa. Aloitekyky on todella
huono ja tiedän että pitäisi tehdä jotain mutta en vaan saa aikaiseksi. Tarkat rutiinit
auttavat minua saamaan jotain aikaiseksi, mutta sitten jos rutiineihin tulee
muutoksia, niin menen shokkiin ja paniikkiin. Minun on vaikea muuttaa
rutiineita.
Asperger
ihmisillä löytyy myös yksi aihe/asia mistä he ovat erittäin kiinnostuneita ja
he voivat olla vaikka kuin kauan sen harrastuksen parissa mikä kiinnostaa ja
sitten muut asiat unohtuu. Minulla tämä harrastus on tietokone! Lähinnä netti ja
Facebookissa hengailu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti