Naisena jolla on
huivi, joudun jatkuvasti katseiden kohteeksi ja tunnen että selän takana
kuiskitaan. Minulta tullaan myös kysymään ne perinteiset kysymykset:
Mistä maasta olet?
Oletko muslimi?
Mistä maasta miehesi on?
Sitten sitä saan
selitellä että ei minulla ole miestä ja tämä on oma valintani. Kerran eräs mies
kysyi multa tosin, että ”no onko toi nyt ihan oikeasti sinun oma valintasi?”
Mielestäni se oli jo askel parempaan sillä se oli sen merkki että ehkä
ihmisille on alkanut menemään se päähän että suurinosa meistä tekee valintamme
itse.
Mutta en
ajatellut kirjoittaa naisten pukeutumisesta vaan miesten. Me muslimi naiset
ollaan vahvoja tässä yhteiskunnassa koska ollaan valmiita kohtaamaan se
ihmisten ihmettely ja ei aina niin ihana asenne.
Samaan aikaan
muslimi miehet kulkee ulkona tiukissa farkuissa ja paidoissa ilman partaa eikä
heistä erota että he ovat muslimeita. Onko tämä sen takia että heille ei ole
olemassa pukeutumissääntöä? Ei ole, heille on olemassa säännöt mutta miksi he
eivät noudata niitä?
Laitan loppuun
videon tyylikkäistä vaatteista muslimimiehille jotka mielestäni sopii hyvin
tähän yhteiskuntaan ja samalla ne ovat peittäviä vaatteita. Toinen juttu on
parta jota moni ei pidä. Olen saanut kuulla että moni mies pukeutuu
länsimaalaisittain eikä pidä partaa koska he eivät muutoin saisi yhtä helposti
töitä.
Olen myös kuullut
että he pelkäävät että heitä luullaan terroristeiksi vaatteiden ja parran
takia. Nyt oli muuten Metro lehden yleisöosasto palstalla kirjoitus missä mies
jolla on parta kertoi että kun hän kulkee treenikassinsa kanssa julkisilla niin
ihmiset välttämät hänen seuraa koska hänellä on iso parta. Ihmiset luulevat
heti että siellä kassissa on pommi.
Aivan kuten naiset
yrittävät saada ihmiset ymmärtämään että he eivät ole alistettuja ja he pitävät
huivia omasta tahdostaan niin pitäisi myös miesten rohkeasti pitää partaa ja
enempi peittäviä vaatteita ja sitten vaan ystävällisesti selittää että myös
miehillä on pukeutumissääntönsä ja että he eivät ole terroristeja ja terrorismi
ei kuulu islamiin ja heillä on parta koska he ovat muslimeita, ei terroristeja.
Tuli mieleen myös
toinen asia koskien ennakkoluuloja muslimimiehiä kohtaan. Monesti ajatellaan
että nainen on nyrkin ja hellan välissä. Joskus voi myös olla niin mutta mikä
sanoo että se kuuluu islamiin? Ehkä miehelle on jäänyt traumoja kotimaasta
missä hän on elänyt sodan keskellä? Tai mitä jos hänellä on ADHD?
Katsoin yhden
videon jalkapalloa pelaavista ihmisistä joilla on jonkinlainen toimintarajoite.
Siellä oli maalivahtina mies ison parran kanssa joka hermostu kun vastustaja
sai maalin ja suutuspäissään potkasi sen pallon pitkälle. Tämän miehen nimi on
Ali ja hänellä on ADHD. Hän kertoi että ADHD saattaa saada hänet joskus
suuttumaan oikein toden teolla. Hänen suuttumuksensa ei siis johtunut siitä
että hän on muslimi.
Mitäpä jos
ajatellaan että muslimimiehet jotka käyttävät väkivaltaa kotona vaimoaan
kohtaan, että ehkä heillä on ADHD. Mitä jos unohdetaan se että hänen käytös
johtuu islamista ja ajatellaan sen sijaan että hänellä on todennäköisesti ADHD.
Nyt muslimimaissa ei näistä asioista olla tietoisia eivätkä nämä miehet voi
siis mennä psykiatriselle ja ottaa selvää mikä hänellä on. Jos sielläkin
alettaisiin ajattelee asioita niin kun täällä niin ehkä siellä väkivallat myös
vähenisivät.
Tässä vähän siitä
mitä ajan takaa: http://arkisto.partiojohtaja.fi/index.html%3FDeptid=1646.html
Nyt tunnen että
itelläni vilisee päässä asioita mitä pitää tehdä joten taidan jättää tähän.
Pistän vaan ne videot loppuun.
Video 1: tyylikkäitä vaatteita miehille.
Video 2: hyvin kiteytettynä mitä islam on. Mulla tosin ainaki kuvat laahas vähän jäljessä.
Tämä oli jännä kirjoitus. Joitain naisia pelottaa leimautumisen vuoksi käyttää hijabia ja tuntuu siitä puhutaan paljon, mutta miesten pukeutumisesta länsimaalaisesti ei puhuta, edessilloin kun he rukoilevat moskeijassa niin että kalsarit näkyy tiukoista farkuista. Sisäisellekin uskolle on hirveän vahingollista jos ei uskalla harjoittaa uskontoa ulkoisesti.
VastaaPoistaHelposti kaikkea muslimien käytöstä selitetääm uskonnolla, vaikka siihen voi olla monia muitakin syitä.