Tässä eräs aamu
tapahtui sanoisinko surkuhupaisa tapahtuma kun olin matkalla koululle. Ajattelin
kertoa siitä jotta ihmiset ehkä alkaisi miettiä vähän.
Saatoin pojan
bussille ja lähdin kävelemään metrolle. Meidän metroaseman nimi on Skärholmen
ja jos vähän kuvailen miltä asema näyttää niin ensin mennään porteista läpi.
Niistä ei siis pääse läpi jos ei näytä lippua lukijaan. Sitten otetaan hissi
tai portaat alas ja kävellään jonkin verran eteenpäin ennen kun tullaan
laiturille.
Minulla ei ollut
kiire joten otin rauhallisesti. Kävelin hyvin hitaasti sillä pätkällä mikä on
ennen laiturille tuloa. Näin metron tulevan mutta ajattelin että antaa sen
mennä, sieltä tulee toinen perässä. Yhtäkkiä kaks ihmistä juoksee ohi minun
vasemmalta puolelta koska heidän oli pakko keritä siihen metroon. Ja he
kerkesivätkin ja metro meni minun naaman edestä, aivan niin kun oli tarkoitus.
Mutta seuraava
metro tuli 3 minuutin kuluttua. Ajattelin huvittuneena mielessäni että mikä
pakko oli juosta siihen asemalla olevaan metroon kun ei heidän olisi tarvinnut
odottaa kuin 3 minuuttia seuraavaa metroa.
Kolme minuuttia
oli kulunut ja seuraava metro tuli. Pääsin istumaan ja matka alkoi. Seuraava
asema oli Sätra. Olin ensin ajatuksissani mutta sitten havahduin siihen että
liikumme hyvin hiljaa eteenpäin ja lopulta pysähdyimme tunneliin, Skärholmenin
ja Sätran välille.
Kuljettaja
kuuluttaa ”joo huomenta hyvät naiset ja herrat. Nyt on niin että edellä oleva metro
on asemalla ovivian takia ja joudumme odottamaan kunnes vika korjataan.
Henkilökunta on paikalla ja ilmoitan kun tiedän asiasta enemmän.”
Jonkin aikaa
seistyämme lähdemme taas liikkeelle ja kun pääsemme Sätraan, huomaan että
laituri on täynnä ihmisiä. Silloin tajusin että eivät saaneet sitä ovea
korjattua ja näin ollen joutuivat pyytämään matkustajia poistumaan metrosta ja odottamaan
seuraavaa metroa. Se metro meni todennäköisesti varikolle korjattavaksi.
Ovet aukesivat ja
ihmiset ryntäsivät sisään. Onnekkaimmat pääsivät istumaan ja loput joutuivat
seisomaan kuin sillipurkissa. Nämä kaksi jotka juoksivat minun ohi Skärholmenissa
koska heidän oli pakko keritä siihen metroon mikä oli asemalla, oli myös näiden
ihmisten joukossa jotka tulivat Sätrasta kyytiin. En tiedä olivatko he niiden
onnekkaiden joukossa jotka pääsivät istumaan vai ei mutta sen opetuksen saivat
että juoksivat turhaan. Joutuivat silti ottamaan sen seuraavan metron, vaikkakin
seuraavalla asemalla.
Se metro oli itse
asiassa niin täynnä että kun päästiin seuraaville asemille, niin kuljettaja
joutui kuuluttamaan että sieltä tulee toinen metro meidän takana ja myös sen
metron takana jne. Ihmiset meinasivat väkisin änkeä itsensä sillipurkkiin.
Yhdellä asemalla yksi nainen oli viisas kun päätti hypätä metrosta pois ja
odottaa seuraavaa mutta sitten taas joku toinen päätti käyttää tilaisuuden
hyväksi ja hypätä sen naisen paikalle. Hän siis mieluimmin seisoi siellä
sillipurkissa kun että olisi odottanut seuraavaa metroa mikä tuli aivan meidän
takana ja silloin olisi ehkä jopa päässyt istumaan.
Itse olin jo
istumassa ja sen takia jäin siihen metroon, mutta jos olisin seissyt siellä
sillipurkissa, niin olisin ehkä tehnyt niin kun se nainen ja jäänyt odottaa
seuraavaa metroa. Minulla on monesti tapana odottaa seuraavaa metroa jos näen,
että se asemalla oleva on kuin sillipurkki ja seuraava tulee korkeintaan 5
minuutin päästä. Jos on 10 minuutin liikenne, niin silloin saattaisin toimia
toisin tai sitten en.
Mietin että mitä
näillä kahdella oli mielessä kun heidän oli pakko keritä juuri siihen metroon.
Ymmärrän että joskus voi oikeasti olla kiire mutta hei, seuraava tuli 3
minuutin kuluttua. Ehkä he eivät olleet siitä tietoisia vaan ajattelivat että
aamulla ruuhka-aikaan on myös 10 minuutin liikenne. Mutta ehkä tämä oli hyvä opetus
heille. Ehkä he tietävät nyt että ruuhka-aikaan ei ole tarvetta juosta, koska
seuraava tulee korkeintaan 5 minuutin kuluttua, mikäli on aikataulussa.
Laitoin tämän
kokemuksen tänne blogiin samalla toivoen että lukijat myös miettisivät miten
käyttäytyä liikenteessä. Monesti haukutaan jos juna on myöhässä eikä ajatella
syyn olevan se että joku juoksee viimetingassa luullen että se on päivän
viimeinen juna ja kuljettaja kiltisti odottaa näitä matti myöhäisiä. Sitten jos
kuljettaja päättääkin sulkea ovet ja lähtee ajamaan jotta pysyisi aikataulussa
niin sitten nämä laiturille jäävät alkavat kiroamaan ja jopa potkimaan jo
liikkeellä olevaa junaa. Tekee kuljettaja sitten miten tahansa niin aina on
joku jonka mielestä on saanut huonoa palvelua. Mutta hei, parempi että on pari
pettynyttä kuin että muut pettyisivät myöhässä olevan junan takia. Sen takia
oikein nautin kun näen että ovet menee kiinni jonkun naaman edestä eikä häntä
päästetä kyytiin. J
|
Kuva: gröna bloggar |