Olen syntynyt Helsingissä 1981 ja olen asunut siellä aina vuoteen 2002 asti. Sitten muutin vuodeksi Vantaalle jonka jälkeen muutin Ruotsiin. En voi siis sanoa että olen paljasjalkainen stadilainen mutta melkein.

Jos ei aleta sen kummemmin katselee kuka minun esi-isä on sukupolvien takaa, niin voin sanoa että sekä isäni että äitini on suomalainen. Joku henkilö jota en tunne mutta on jollain tapaa sukulainen, on tehnyt sukututkimuksen ja sitä kautta on selvinnyt että ei minussa taida olla 100% suomalaista verta, enkä minä usko että kenessäkään meissä on kun eihän Suomikaan ole aina ollut Suomi.

Aloitin pakkoruotsin seitsemännellä luokalla ja muistan kun somalialainen luokkatoverini sai vapautuksen ruotsista koska hän ei ollut vielä silloin Suomen kansalainen. Halusin myös vapautuksen mutta en saanut ja sekös otti päähän mutta myöhemmin olen ollut kiitollinen pakkoruotsista.  Tykkäsin kuitenkin lukea ruotsia ja se jotenkin iski sydämeen. Ruotsi oli yksi minun lempiaineistani.

Kävin 10-luokan ja me teimme luokan kanssa risteilyn. Olin Tukholmassa ensimmäistä kertaa sinä päivänä kun täytin 17 vuotta mutta unohdin täysin syntymäpäiväni koska olin niin innoissani. Tunsin että täällä olisi kiva asua. Minusta tuli oikein kunnon Ruotsi fani, kaikki palaset loksahtivat yhteen ja niin minä huhtikuussa 2003 muutin Ruotsiin. Suomessa olin työskennellyt laivasiivoojana ja kun muutin Ruotsiin, jatkoin samaa työtä.

Moni asia on muuttunut siitä kun tulin tänne kohta 9.5 vuotta sitten. SL-kortti maksoi silloin 500kr ja pidin sitä kalliina. Olen myös tajunnut näiden vuosien aikana että moni asia ei ole niin kuin Suomessa. Joka kerrostalosta ei löydy saunaa, hedelmät punnitaan kassalla, keittiöstä ei löydy tiskikaappia, kotiovi pitää erikseen lukita ja bussi pysähtyy ilman että näytät kädellä tai lipulla että haluat bussin pysähtyvän.  Asuntoa saa odottaa myös vuosia, ei auta vaikka olet lapsiperhe, jonon hännille vaan.

Olin myös tottunut Suomen tiukkaan linjaan jonka mukaan lukea pitää osata jo ensimmäisen luokan joululomalla ja huomasin että Ruotsissa otetaan asiat vähän löysemmin ja ajatellaan että jokainen lapsi on yksilö ja saa oppia omaan tehtiin mutta lukeminen pitää kumminkin sujua jo kolmannella luokalla.

Nämä asiat ovat lähinnä kulttuurieroihin liittyviä asioita mutta näiden 9.5 vuoden aikana on tapahtunut myös isoja muutoksia. Minusta tuli äiti, valmistuin vihdoin ylioppilaaksi, sain selville että minulla on ADHD ja Asperger ja löysin islamin sydämeeni.

Olen myös kerinnyt tekemään vaikka mitä. Olen ollut töissä, äitiyslomalla, työttömänä, opiskelijana, harjoittelijana ja kotirouvana. Nauroinkin eräs päivä että ainoa mitä en ole kerinnyt tehdä on olla yrittäjänä. Mistä sitä tietää vaikka sekin tulisi koettua.

Minulla on 8-vuotias poika joka käy suomenkielistä koulua ja on toisella luokalla. Hän harrastaa myös jalkapalloa ja pelaa IFK Stockholm nimisessä joukkueessa. Olen yksinhuoltaja ja asun pojan kanssa kaksistaan mutta hänen isä on kumminkin kuvioissa mukana.

Asumme kaksiossa, talossa jossa on juuri meneillään julkisivuremontti. Talo sijaitsee lähellä isoa kauppakeskusta. Olenkin nauranut että siellähän on liikatiloja tyhjinä että pitäisikö nyt kokeilla sitä yrittäjyyttä kun kerta työnhakija olen. :)

Tästä on hyvä jatkaa tätä blogia mutta haluan ensin tehdä selväksi että islam on oma valintani. Kuten mainitsin aikaisemmin niin minulla ei ole miestä. Miksi minä tämän blogin perustin oli koska en ole ainoa ruotsinsuomalainen muslimi. Mutta silti ei meistä ole ikinä juttua ja googlen kauttakaan en löytänyt mitään niin ajattelin kertoa millaista on olla ruotsinsuomalainen muslimi. Kaiken kruunaa vielä minun ADHD ja Asperger joten eiköhän juttua riitä. :)